Pieter Brueghel vanhempi:
Baabelin torni (1563). Kuva: public domain.
Joel Kontinen
Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailujen luoja
Mark Twain kirjoitti: "
Usko on uskomista sellaiseen, josta tietää, että se ei ole totta." Twainin tavoin moni pitää uskoa epäloogisena.
Tämä ei ole mitään uutta. Kun Paavali piti puolustuspuheensa maaherra Festuksen ja kuningas Agripan edessä, Festus huusi; "Sinä olet hullu, Paavali!" (Ap. t. 26:24).
Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeessä:
"
Sanoma rististä on hullutus niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: '"Minä hävitän viisasten viisauden ja hylkään ymmärtäväisten ymmärryksen.' Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat?
Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Koska Jumalan viisaudesta maailma ei oppinut
viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne; jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta, mutta me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta. Hän on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset ja Jumalan heikkous voimakkaampi kuin ihmiset." (1. Kor. 1: 18-24)
Paavalin ajan juutalaiset torjuivat ajatuksen, että Jumala voisi kärsiä ihmisten syntien vuoksi. He eivät uskoneet, että Jesajan 53. luvun ennustukset puhuivat Messiaasta, vaikka ne toteutuivat hämmästyttävän yksityiskohtaisesti Jeesuksen kärsimyksissä.
Kreikkalaiset taas pitivät ruumista pahana. He eivät voineet hyväksyä ruumiin ylösnousemusta, koska he pitivät ruumista sielun vankilana.
Sanoma rististä on vieläkin monelle pahennus ja hullutus. Kristinuskon totuuksia on yritetty selittää myyteiksi jo alusta alkaen ja sama jatkuu edelleenkin.
Tanskalainen filosofi
Søren Kierkegaard (1813-1855) piti uskoa sokeana hyppynä kohti Jumalaa. Hän jopa väitti, että kristitty, joka yrittää perustella uskoaan älyllisesti, tuhoaa uskonsa.
Kierkegaardin mukaan evankeliumien historiallisella totuudella ei ollut väliä; tärkeää oli ihmisen oma usko. Meidänkin päivinämme moni uskoo, että on sama, mihin uskoo, kunhan uskoo.
Mutta raamatullinen usko ei ole sokeaa. Se perustuu tosiasioihin.
Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alkujakeissa: "
Monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja joista on tullut sanan palvelijoita. Siksi olen minäkin, tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa sen järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, jotta saisit tietää, kuinka luotettavia ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu" (Luuk. 1:1-4).
Pietari puolestaan toteaa (2.Piet. 1:16-18): "
Me emme seuranneet viekkaasti sepitettyjä taruja, kun teimme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan olimme hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä. Hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun hänelle tuli tämä Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.' Tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella."
Raamatun kuvaukset eivät perustu huhuihin. Apostolien tekojen 4. luvussa kerrotaan, että Pietari ja Johannes joutuivat suuren neuvoston eteen. Kun hallitusmiehet ja vanhimmat kielsivät heitä julistamasta, apostolit sanoivat:
"Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet" (jae 20).
Johannes aloittaa ensimmäisen kirjeensä toteamalla: "
Mikä on alusta asti ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin kosketelleet, siitä me puhumme: elämän Sanasta (jae 1).
Hän jatkaa jakeessa kolme: "
Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me julistamme myös teille."
Kristinusko on historiallinen uskonto. Yksikään Raamatun kirjoista ei ala sanoilla "
Olipa kerran…" Kaikki tapaukset on ankkuroitu historiaan. Ne tapahtuivat tiettynä aikana tietyssä paikassa ja tietyille ihmisille.
Vain Raamattu, juutalaisten ja kristittyjen pyhä kirja, perustuu silminnäkijöiden havaintoihin. Muiden uskontojen kirjoitukset perustuvat ihmisten ajatuksiin.
Joku saattaa kysyä, onko Raamatun historiallisuudella mitään merkitystä. Kyllä on. Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä (15: 14-15): "
Jos Kristusta ei ole herätetty kuolleista, silloin meidän julistuksemme on turhaa, turhaa myös teidän uskonne. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi."
Samassa luvussa Paavali painottaa ylösnousemuksen historiallisuutta (jakeet 3-6):
"
Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa ja mutta jotkut ovat jo nukkuneet pois."
Uskon puolustaminen on raamatullista. Se kuului oleellisesti Paavalin palvelutehtävään. Hän kirjoittaa filippiläisille (1:16): "
Minut on pantu puolustamaan evankeliumia".
Paavali käyttää tässä yhteydessä kreikan kielen sanaa
apologia, joka vieläkin tarkoittaa uskon järkiperäistä puolustamista.
Pietari kehottaa meitä: "
Olkaa aina valmiita vastaaman kaikille, jotka pyytävät teitä perustelemaan toivoanne, joka teillä on" (1. Piet. 3:15). Tässäkin käytetään sanaa apologia: kysymys on siis uskon puolustamisesta eli sen osoittamisesta, että kristinusko on totta.
Raamattu väittää olevansa Jumalan inspiroima kirja: "
Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta" (2. Tim. 3:16). "
Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2. Piet. 1:21).
Monesti skeptikot väittävät, että Raamattu vilisee asiavirheitä. Vanhassa testamentissa kerrotaan märehtivistä jäniksistä ja lepakkoa pidetään lintuna. Mistä oikein on kysymys? Onko Raamatussa asiavirheitä?
Kolmannessa Mooseksen kirjassa on lueteltu puhtaat ja saastaiset eläimet. Herra käski Mooseksen ja Aaronin sanoa israelilaisille:
"
Eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani ja jänis" (11:4-6).
Heprean kielen sana
gerah tarkoittaa yksinkertaisesti '
tuoda ylös sen, mikä on nielty'. Sekä jänis että tamaani tekevät tätä. Jänis käyttää uudelleen osan ruoasta, jonka se ulostaa. Kyse ei varsinaisesti ole märehtimisestä, mutta jäniksen syömätapa muistuttaa jonkin verran märehtimistä.
Carl von Linné, eläinkunnan luokittelujärjestelmän kehittäjä, luokittelikin jäniksen alun perin märehtijäksi juuri sen harjoittaman ruoan kierrätyksen vuoksi.(Sarfati 1998, 56)
Vuoden 1933/38 Kirkkoraamattu luettelee samassa luvussa lepakon linnuksi. Heprean kielen sana ´
of tarkoittaa yksinkertaisesti siivekästä olentoa. Muinaisilla israelilaisilla oli erilainen tapa luokitella eläimiä kuin meillä. Mooses kirjoitti nämä ohjeet yli 3000 vuotta ennen Linnén järjestelmää.
Israelilaiset eivät puhuneet nisäkkäistä ja matelijoista ja linnuista, vaan
kävelevistä,
ryömivistä ja
lentävistä eläimistä.
Raamatussa ei siis ole virhettä, vaan kyse on erilaisista luokittelujärjestelmistä. Onneksi asia on korjattu vuoden 1992 Raamattuun, jossa puhutaan yksinkertaisesti siivekkäistä.
Jotkut epäilevät Jeesuksen historiallisuutta. Tähän ei ole mitään syytä, koska Jeesuksen ajan ei-kristilliset lähteet myös mainitsevat Hänet. Roomalainen historioitsija
Tacitus (55-117) kuvaili Roomassa riehuneen tulipalon syitä ja totesi:
"Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikostensa takia vihatut henkilöt, ja rankaisi h
eitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet kerääntyy tänne ja viihtyy täällä."
Plinius nuorempi (61/62-112/113) toimi lähettiläänä Vähässä-Aasiassa. Hän kirjoitti keisari Trajanukselle kristityistä noin vuonna 112. Plinius tunnusti heidän korkean moraalinsa ja sanoi, että he lauloivat lauluja Kristukselle kuin Jumalalle.
Myös
Suetonius (69-140) ja
Lukianus (125-190) mainitsevat Kristuksen. Juutalainen historioitsija
Josefus (37-100) sanoo Jaakobin olleen Jeesuksen eli niin kutsutun Kristuksen veli. Josefus kirjoitti myös Jeesuksen olleen Messias. Jotkut tutkijat sanovat tämän olleen kristittyjen myöhempi lisäys mutta toiset pitävät sitä aitona.
Raamatun totuuksien puolustaminen on osa hengellistä sodankäyntiä, jota käydään Paholaista vastaa. Paholainen haluaa uskotella ihmisille, että ei ole olemassa Jumalaa eikä tuomiota.
Moni on nielaissut tämän syötin ja uskoo, että sovitusta ei tarvita, koska syntiinlankeemustakaan ei ollut.
Jeesus sanoi, että Paholainen on
"valehtelija ja valheen isä" (Joh. 8:44). Paholainen yrittää saada ihmiset uskomaan, ettei häntä eikä Jumalaa ole olemassa. Räikeimmän valheen nimi on evoluutio, mutta Paholainen käyttää myös muita valheita.
Meidät on kutsuttu hengelliseen sotaan. Paavali kuvaa tätä hengellistä sodankäyntiä 2. Korinttilaiskirjeen 10.luvussa, jakeissa 4 ja 5: "M
eidän sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan avulla kukistamaan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemusta vastaan. Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle".
1800-luvulla vaikuttanut aatesuunta rationalismi korosti ihmisen älyä. Varsinkin saksalaiset teologit pyrkivät selittämään kaikki Raamatun yliluonnolliset piirteet luonnollisiksi. Epäilijät hyökkäsivät voimakkaasti Jeesuksen ihmeitä ja ylösnousemusta sekä Raamatun historiallisuutta vastaan. Heidän päättelyketjuaan voitaneen kuvailla näin:
1. premissi: Ihmeitä ei voi olla olemassa.
2. premissi: Raamatussa kerrotaan ihmeistä.
Johtopäätös: Raamattu ei ole totta.
Tämä on klassinen esimerkki "garbage in, garbage out" -ajattelusta eli lähtökohta jo ratkaisee, mihin päädytään.
Ranskalainen teologi
J. B. Pérès päätti osoittaa, että rationalistien menetelmät olivat kyseenalaisia. Niitä käyttämällä hänen onnistui "todistaa", että
Napoleon ei ollut koskaan elänytkään (Grant 1984).
Rationalistit pitivät Raamatussa mainittuja paikkoja ja henkilöitä keksittyinä. He esimerkiksi kuvittelivat, ettei Niniveä tai Assyrian valtakuntaa ollut koskaan ollutkaan olemassa.
Mutta sitten arkeologit löysivät Niniven jäännökset Pohjois-Irakista.
Jotkut suomalaiset teologit tuntuvat yhä elävän 1800-lukua. Jeesuksen ajan saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen, enkeleihin eivätkä henkeen (Ap. t. 23:8); aikamme liberaaliteologit eivät juurikaan usko muuhun kuin evoluutioon. Yleensäkin skeptikot epäilevät kaikkea muuta kuin evoluutiota.
Todellisen tiedemiehen tuntee siitä, että hän on valmis muuttamaan näkemystään, jos uudet löydöt osoittavat hänen olevan väärässä. Englantilainen historiantutkija ja arkeologi
Sir William Ramsey (1851-1939) oli omaksunut rationalistien näkemykset Raamatun epäluotettavuudesta. Hän piti Apostolien tekoja väärennöksenä. Hän kuvitteli, että se oli kirjoitettu vasta toisen vuosisadan puolivälissä eikä siis voinut olla Luukkaan kirjoittama. Mutta Ramsey alkoi joka tapauksessa tutkia asiaa perusteellisesti. Hän huomasi, että Luukas oli erittäin luotettava historioitsija, joka oli kuvaillut myös yksityiskohtia paikkansapitävästi. Luukas oli hyvin perillä Rooman viranomaisten arvonimistä ja suuren valtakunnan eri alueiden paikallishallinnosta.(Homor 2000, 9.)
Myöhemmät kaivaukset ovat vahvistaneet Luukkaan kirjanneen kuvailemansa asiat paikkansapitävästi. 1960-luvulla löydettiin Kyprokselta kivipaasi, johon oli kaiverrettu
Sergius Pauluksen nimi ja sama titteli, jota Luukas oli hänestä käyttänyt Apostolien teoissa.
Kesareasta on löydetty kalkkikivilohkare, johon oli kirjoitettu
Pontius Pilatuksen nimi ja titteli. Vuonna 1990 löydettiin hautauurna, jossa luki Joosef, Kaifaan poika. Parhaillaan kiistellään uurnasta, johon on kaiverrettu teksti: Jaakob, Jeesuksen veli. Monet asiantuntijat pitävät kaiverrusta aitona mutta jotkut epäilevät. (Feldman & Roth 2002, 34-37)
Myös Vanhan testamentin henkilöistä on kiveen hakattuja todisteita. Pohjois-Galileasta on löydetty kirjoitus, jossa mainitaan Daavidin huone ja Israelin kuningas. Kuningas
Hiskian nimi esiintyy Assyrian hallitsijoiden laatimassa historiankirjoituksessa.
Ihmiskunta on pitkään käynyt sotaa Jumalaa vastaan. Tämä sota alkoi jo ihmiskunnan alussa, kun Aadam ja Eeva rikkoivat Luojansa käskyä. Nykyisin huomattavin kristinuskoa vastustava ideologia on evoluutio.
Kouluissa opetetaan, että alussa ei ollutkaan Sana vaan big bang, suuri pamaus. Evolutionistit arvelevat, että tästä jysäyksestä on kulunut 13 miljardia vuotta.
(Hiljattain 33 tunnettua tähtitieteilijää lähetti
New Scientist -tiedelehdelle avoimen kirjeen, jossa he arvostelivat tätä teoriaa.)
Big bangin kannattajat uskovat, että maapallo kehittyi miljoonien vuosien kuluessa aurinkoa ympäröivästä tomupilvestä.
Nykyihminen yrittää uskotella, että Aadam ja Eeva eivät olleet todellisia henkilöjä. Tämä teoria kiehtoo monia, koska se vapauttaisi ihmisen vastuusta: ihminen ei tarvitsisi olla vastuussa Luojalleen, jos Luojaa ei olisi olemassa vaan maailmankaikkeus olisi itse luonut itsensä. Evoluutio on keino, jolla ihmiset aivopestään kuvittelemaan, että Raamattu ei ole totta.
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen avausluvussa (jakeet 18-23):
"Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaa, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille, sillä hänen näkymättömät ominaisuutena, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti ymmärrettävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.
Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua, vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi. He ovat muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi."
Paavalin kuvaus sopii mainiosti myös aikamme ihmisiin, jotka uskovat polveutuneensa apinan kaltaisesta eläimestä. Kaikki eivät toki usko näin. Yksinomaan Yhdysvalloissa on kymmeniä tuhansia tiedemiehiä, jotka uskovat Jumalan luoneen maailman Sanallaan noin 6000 vuotta sitten. Evoluutio,
Charles Darwinin aikanaan tunnetuksi tekemä oppi, on muutenkin kokenut kovia viime vuosina.
Tuoreen tutkimukset mukaan 60% amerikkalaisista lääkäreistä epäilee darvinismia. Tämä ei ole ihme, koska evoluutio-oppiin liittyy hämmästyttävä määrä hataria oletuksia.
Valaiden esimerkiksi oletetaan kehittyneet maalla eläneistä esi-isistä, jotka kyllästyivät kuivaan kohtaloonsa ja palasivat vesille.
Pakicetusta pidettiin alkeellisena mereen palanneena otuksena, kun siitä oli löydetty muutama luu. Sitten löydettiin selkärangan luita, ja evoluution "todisteelle" kävi nolosti. Sitä on nyt aika vaikea pitää valaana.(Williams & Sarfarti 2005, 20-22)
Näyttääkö valaalta? Kuva. Nobu Tamura, CC BY 3.0.
Muutaman vuoden välein löytyy uusi sensaatiomainen ihmisapinan luu tai muu kallonosa, ja antropologien täytyy taas muuttaa ihmiskunnan oletettua kehityspuuta tai pikemminkin pensasta. Sata vuotta sitten
neandertalinihmistä pidettiin ihmisen ja apinan välisenä puuttuvana renkaana, mutta nykyisin tiedemiesten käsitykset ovat muuttuneet. Jos neandertalin ihminen kävelisi Keuruun keskustassa vastaan puku päällä, kukaan ei erottaisi häntä muista keuruulaisista.
Evoluutio edellyttää, että eri lajien välillä on välimuotoja, koska kaikki ovat kehittyneet samasta alkulimasta. Kaivattuja välimuotoja ei kuitenkaan ole löytynyt. Evolutionistien paras ehdokas, ns. liskolintu
Archaepteryx, on täysin lentokykyinen lintu. Sen sulatkin ovat yhtä kauniita kuin nykyisten lintujen sulat.
Pitkään luultiin, että varsieväkala (
Latimeria), oli kuollut sukupuuttoon dinosaurusten aikakaudella. Evolutionistit myös kuvittelivat, että se käveli evillään meren pohjassa. Vuonna 1938 löydettiin Intian valtamerestä ensimmäinen elävä Latimeria. Huomattiin, että se käytti eviään uimiseen eikä kävelemiseen. Monet muutkin "elävät fossiilit" osoittavat, että lajit ovat hämmästyttävän pitkäikäisiä. Ne eivät suostu muuttumaan toisiksi lajeiksi, vaikka evolutionistit kuinka rukoilisivat mykkää jumalaansa tekemään ihmeen ja osoittaman voimansa.
Raamatun kertomukset ovat historiaa. Sen pahimman kilpailijan, evoluution, parhaimmat "todisteet" ovat enimmäkseen mielikuvitusjuttuja.
Kristityt uskovat ihmeisiin, joita ei voi selittää ihmisjärjellä. Mutta evolutionistit uskovat ihmeisiin, jotka ovat järjenvastaisin, esimerkiksi siihen, että eloton aine loi elollisen tyhjästä.
Mooseksen kirjoituksia vastaan on hyökätty enemmän kuin mitään muita Vanhan testamentin kirjoituksia vastaan. Tämä ei ole sattuma, sillä oikeastaan kaikki Raamatun perusopit saavat alkunsa jo 1. Mooseksen kirjasta.
Jos kirjaimellista syntiinlankeemusta ei ollut, ei tarvita myöskään kirjaimellista sovitusta.
Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat pitivät Vanhan testamentin henkilöitä todellisina ihmisinä.
Vertauksessa Rikkaasta miehestä ja Lasaruksessa Aabraham sanoo: "
Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, eivät he suostu uskomaan, vaikka joku kuolleista nousisi ylös" (Luuk. 16: 31). Näin voi käydä: jos emme pidä Genesistä eli 1. Mooseksen kirjaa historiallisena totuutena, hylkäämme pian myös Jeesuksen ylösnousemuksen.
Jotkut kristityt kuvittelevat voivansa yhdistää Raamatun alkulukujen historiallisuuden ja aikamme luonnontieteiden vuosimiljardit omaksumalla
aukkoteorian eli näkemyksen, jonka mukaan 1. Mooseksen kirjan 1. ja 2. jakeen välissä on aukko.
Raamattu ei tue tällaista tulkintaa. Se ei myöskään tue ns.
progressiivistä luomista, jonka mukaan Genesiksen luomispäivät ovat pitkiä ajanjaksoja.
Molempien teorioiden mukaan kuolemaa ja verenvuodatusta oli jo ennen syntiinlankeemusta, vaikka Paavali nimenomaan sanoo: "Y
hden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema" (Room. 5:12).
Syntiinlankeemuksen seuraukset näkyvät myös sairauksina ja luonnonkatastrofeina. Kaikki ei enää olekaan sangen hyvää. Tsunamit vyöryvät lomakyliin ja pyörremyrskyt riepottelevat rannikkokaupunkeja. Autopommit tappavat muslimeja ja kristittyjä. Lintuinfluenssa tappaa rikkaita ja köyhiä.
Kärsimyksen ongelma eli ns.
teodikea-ongelma sai alkunsa ihmisen synnistä. Synnin palkka on alusta lähtien ollut kuolema.
1. Mooseksen kirjan 11. luku kertoo Baabelin kielten sekoituksesta. Evolutionistien mukaan kielet ovat kehittyneet eläinten murahduksista ja tulleet vuosituhansien saatossa yhä ilmaisuvoimaisemmiksi.
Todellisuudessa asia on päinvastoin: kielet ovat rapistuneet. Vanhat kielet ovat paljon vivahteikkaimpia kuin uudet.
Tämä käy selväksi, kun vertaa vaikkapa klassista kreikkaa ruotsin kieleen. Lisäksi kieliperheitä on nykyisin osapuilleen sama määrä kuin Baabelin kieltensekoituksen mukaan pitäisikin olla eli noin kaksikymmentä. Ne eroavat varsin jyrkästi toisistaan, mikä tukee tämän kertomuksen historiallisuutta. (Duursma 2002, 27-31.)
Evoluutio miljardine vuosineen on aikamme pahin harha. Raamatun mukaan maailma luotiin noin 6000 vuotta sitten, kun taas evolutionistit saavat maapallon iäksi noin 4, 3 miljardia vuotta.
Kouluissamme ei opeteta, että jotkin fossiilit ulottuvat kerrostumasta toiseen. Hiljattain
Creation-lehti kertoi
iktysauruksesta, sukupuuttoon kuolleesta vesieläimestä, jonka nokka oli fossiloitunut kokonaan. Nokka sojotti suoraan alaspäin kerrostumassa. Evolutionistit olivat aiemmin ajoittaneet kerrostuman, joten tämän olennon nokan alaosa oli fossiloitunut noin miljoona vuotta ennen kuin sen yläosa. (Walker & Wieland 2005, 10-12.) Evoluution kannattajat ovat aina uskoneet valtaviin ihmeisiin.
Hiljattain tiedelehdet uutisoivat
Tyrannosaurus rexin fossiilista, josta löydettiin pehmeitä kudoksia ja verisuonia. Tyrannosaurus ei ollut fossiloitunut kunnolla. Evolutionistien mukaan tämä dinosaurus oli yli 65 miljoonaa vuotta vanha.
Yleensä liha kyllä pilaantuu vähän nopeammin…
Kaikki ajanmääritysmenetelmät perustuvat oletukseen, että maapallon olot ovat aina olleet samanlaiset kuin nykyisin. Tätä näkemystä kutsutaan
uniformitarianismiksi. Pietari viitannee siihen kirjoittaessaan toisessa kirjeessään (jakeet 3-6):
"
Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan. He sanovat: 'Missä on lupaus hänen paluustaan? Onhan siitä lähtien, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt ennallaan luomakunnan alusta asti.' Tieten tahtoen he eivät ota huomioon, että taivaat samoin kuin maa, joka on tehty vedestä ja veden kautta, olivat ikiajoista olemassa Jumalan sanan voimasta. Vedellä ja sanalla tuhottiin silloinen maailma vedenpaisumuksessa."
Eri puolilta maailmaa on löydetty suunnattomia fossiilihautoja. Ne ovat todiste katastrofista, joka tuhosi muinaisen maailman. Vain Nooa perheineen ja eläimineen säilyi hengessä.
Ajoitusmenetelmien luotettavuutta heikentää myös se, että
timanteista on löytynyt
hiili-14:ää. Timantti on yksi hiilen allotrooppisista muodoista (muut ovat grafiitti ja fullereeni).
Kuva: Mario Sarto, CC BY-SA 3.0.
Elävät organismit rakentuvat pitkälti hiilestä, joten vertaamalla fossiilien hiili-12:n ja hiili-14:n suhdetta elävien olioiden vastaavaan suhteeseen saadaan selville, milloin jokin olio on elänyt.
Kuolleeseen organismiin ei synny enää radiohiiltä, vaan sen osuus vähenee vähitellen. Radiohiilen puolittumisaika, eli aika jolloin siitä on puolet jäljellä, on 5568 vuotta. Timanteissa ei pitäisi olla lainkaan hiili-14:ää, koska niiden on otaksuttu syntyneen vuosimiljoonien aikana kovassa paineessa. Mutta jos niissä on hiili-14:ää, ne eivät voi olla niin vanhoja kuin väitetään.
Evolutionistit eivät edes yritä ajoittaa olioita, joiden he kuvittelevat olevan yli 50 000 vuotta vanhoja, mutta yleensä näissäkin on pieniä määriä hiili-14:ää, mikä osoittaa etteivät ne ole niin vanhoja kuin yleisesti kuvitellaan. Myös muihin ajanmääritysmenetelmiin liittyy ongelmia.
Monet liberaaliteologit väittävät, että Vanhan testamenttiin on lainattu mesopotamialaisia taruja. He pitävät Gilgamesh-eepoksen vedenpaisumuskertomusta alkuperäisenä ja 1. Mooseksen kirjan kertomusta sen toisintona.
Japanilainen teologi
Nozomi Osami vertaili näitä kahta kertomusta. Hän päätyi siihen että Raamatun kertomus on näistä luotettavampi.
Gilgamesh-eepoksessa kuvattu arkki olisi ollut erittäin hutera. Se olisi kaatunut aallokossa nurin.
Korealaiset insinöörit tutkivat Nooan arkin merikelpoisuutta ja tulivat siihen tulokseen, että se oli erittäin turvallinen alus ja olisi hyvin kestänyt jopa 30 metrisiä aaltoja. Nooan arkki oli noin 150 metriä pitkä. Tilavuudeltaan se vastasi 522 rautatievaunua, joten kaksi yksilöä jokaisesta eläinlajista olisi hyvin mahtunut siihen ja tilaa olisi jäänyt vielä ruoallekin.
Skeptikot väittävät usein, että Raamattuun on aikojen kuluessa tullut virheitä, kun kirjurit ovat kopioineet sitä.
Mutta vuonna 1947 beduiinipoika löysi Kuolleenmeren lähistöltä kirjakääröjä, jotka osoittivat, että Vanha testamentti ei ollut muuttunut juuri miksikään tuhannessa vuodessa. Kääröt sisälsivät otteita miltei kaikista Vanhan testamentin kirjoista ja kokonaisen Jesajan kirjan.
Skeptikot olivat väittäneet, että Jesaja oli joko kahden tai kolmen eri aikoina kirjoittaneet miehen tuote, mutta Kuolleenmeren kääröt osoittivat, että Jesaja on tyylillisesti yhtenäinen kirja.
Raamatun ennustukset tuovat epäilijöille päänsärkyä. Osa Danielin kirjan profetioista on toteutunut niin tarkasti, että skeptikot väittivät, että ne ovat kirjoitettu vasta niissä kerrottujen tapahtumien jälkeen!
Jos he uskoisivat, että Raamatun kirjoittajat kirjoittivat historiaa etukäteen, he joutuisivat tunnustamaan, että kaikkitietävä Jumala oli inspiroi kirjoittajat.
Samalla he joutuisivat tunnustamaan syntisyytensä. Mutta koska he eivät suostu nöyrtymään, heidän täytyy keksiä verukkeita. Paavali kirjoitti korinttilaisille (2. Kor.4:4): "
Jos evankeliumimme on peitossa, peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut, niin ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva."
Apologian eli uskon puolustamisen tarkoitus on sekä vahvistaa kristittyjen uskoa että vaikuttaa niihin, jotka eivät usko, niin että he Jumalan avulla voisivat nähdä sokeutensa ja kääntyä taruista totuuteen.
Usko ja järki eivät ole toistensa vihollisia eivätkä edes kilpailijoita, vaan ne täydentävät toisiaan.
"
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy." (Hepr. 11:1).
Usko ei ole sokea hyppy tuntemattomaan vaan luottamusta Häneen, joka on ilmoittanut itsensä Sanassaan.
Järjen avulla me voimme ymmärtää monia asioita, mutta ihmisen äly ei saisi koskaan nousta Jumalan ilmoituksen yläpuolelle. Ihmisten näkemykset ja tieteen teoriat muuttuvat. Meidän ei pidä yrittää tulkita Raamattua erehtyvien ihmisten teorioilla. Sana pysyy muuttumattomana, koska Jumala ei muutu. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa lukijoitaan (ja samalla meitä) 10. luvun jakeessa 23: "Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä lupauksen antaja on uskollinen."
Lähteet:
T
he Bible and Prophecy. Is the Bible True? s. 16-22.
Discover Institute 31.5. 2005. www.discovery.org/scripts/viewDB/index.php?command=view &id=2611.
Duursma, K. J.2002. The Tower of Babel account affirmed by lingustics.
TJ 16:3, 27-31.
Feldman, Steven & Roth, Nancy E. 2002. "The Shorter List: The New Testament figures Known to History".
Biblical Archaeology Review 28:6, 34-37.
Grant, Robert M & Tracy, David. 1984.
A Short History of the Interpretation of the Bible. 2. painos. Fortress.
Homor, Noel. 2000. "The Bible and Archaeology".
Is the Bible True?
Osanai. Nozomi. 2005. A comparative study of the flood accounts in the Gilgamesh Epic and Genesis. www.answersingenesis.org.
Sarfati, Jonathan.1998. Do rabbits chew the cud?
Creation 20:4, 56. www.answersingenesis.org/creation/v20/i4/rabbits.asp
Tacitus:
Keisarillisen Rooman historia, 4. painos. Suom. Iiro Kajanto. Juva: WSOY, 2001.
Walker, Tas & Wieland, Carl. 2005. Kamikaze Ichthyosaur?
Creation 27:4, 10-12.
Williams, Alexander & Sarfarti, Jonathan. 2005. Not at all like a whale.
Creation 27:2, 20-22.
www.positiveatheism.org/hist/quotes/twain.htm
