Uutiset kristinuskon kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja

Nicolas de Largillière, n. 1724: Voltaire, Public Domain. Voltaire ennusti kristinuskon pikaista kuolemaa.





Joel Kontinen

Kristinuskon viholliset ovat aikojen saatossa ennustaneet Jeesuksen Kristuksen perustaman uskon kuolemaa. Jotkut skeptikot ovat ilmaisseet varsin konkreettisia ennustuksia. Yksikään niistä ei ole koskaan toteutunut.

Ranskalainen filosofi François-Marie Arouet (1694-1778), joka tunnetaan paremmin kirjailijanimestä Voltaire, ennusti, että vuosisadan kuluessa hänen kuolemastaan Raamattu olisi unohdettu. Hän toivoi, että valistusaatteet syrjäyttäisivät kristillisen uskon. Mutta kun Voltairen kuolemasta oli kulunut 50 vuotta, hänen kodistaan tuli Geneven raamattuseuran päämaja, jossa painettiin Raamattuja.

Entinen neuvostojohtaja Nikita Hruštšov (1894-1971) lupasi näyttää viimeisen kristityn Neuvostoliiton televisiossa vuonna 1965. Kävi kuitenkin niin, että Hruštšovin maallinen taival päättyi ennen kuin Venäjän viimeinen kristitty ehti edes syntyä.

1970-luvulla Albanian yksinvaltias Enver Hoxha (1908-1985) väitti, että hän hallitsi maailman ensimmäistä täysin uskonnotonta valtiota. Myös hän osoittautui vääräksi profeetaksi. Nykyisin kymmenet lähetyssaarnaajat julistavat evankeliumia kaikkialla Albaniassa ja kirkot täyttyvät kommunismiin pettyneistä ihmisistä.

Kuultuaan kuolinilmoituksensa julkaisemisesta Mark Twainin kerrotaan sanoneen: "Uutiset kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja."

Näyttää siltä, että tämä pätee myös kristinuskoon. Ei se ole vieläkään kuollut ja kuopattu. Tämän ei pitäisi olla yllätys kristityille. Jeesus Kristus lupasi: "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita" (Matteus 16:18).

Kun uskonnolliset johtajat vainosivat Jerusalemin apostoleja, nämä lainasivat rukouksessaan psalmia 2:

"Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan" (Apostolien teot 4:25-26).

Myös Voltaire, Hruštšov ja Hoxha pauhasivat ja ajattelivat turhia. He eivät kuitenkaan kyenneet tekemään loppua kristinuskosta. Usko, joka kääntää maailman ylösalaisin (Ap. t. 17:6), vaikuttaa ja tekee edelleenkin ihmeitä miljoonien ihmisten elämässä kaikkialla maapallolla.

Ensimmäinen pitkäperjantai: Jeesus, muista minua!

Hyvä varas paratiisissa. Moskovan koulukunnan ikoni n. 1560, Public Domain.





Joel Kontinen

Luukas on sisällyttänyt evankeliumiinsa ehkä Raamatun koskettavimman rukouksen. Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu pahantekijä ei yrittänytkään käyttää korusanoja tai opittuja fraaseja. Hänen rukouksensa on karun aito: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." (Luuk. 23:42)

Matteus (27:44) ja Markus (15:32) kertovat, että aluksi molemmat Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut rosvot herjasivat Häntä. Mutta tarkkaillessaan viereisellä ristillä riippuvaa miestä toinen pahantekijä alkoi muuttua: Ruhjottuna ja halveksuttunakin Jeesuksessa oli jotain, joka sai herjaukset tyrehtymään. Jeesuksen pyhyys sai hänet käsittämään oman syntisyytensä.

Jumalan pyhyyden ja voiman kokeminen mykisti monet muutkin Raamatun henkilöt. "Voi minua, minä hukun!" Jesaja vaikeroi nähtyään Herran istuvan valtaistuimellaan (Jes. 6:5). "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies", Pietari sanoi nähtyään Jeesuksen kalansaaliin (Luuk. 5:8).

Ihmisellä on alusta lähtien ollut taipumus syyttää muita epäonnistumisistaan. Adam syytti Eevaa; Eeva syytti käärmettä. Varsinkin Freudin päivistä lähtien viat on sysätty kaikkien muiden kuin syyllisten harteille.

Mutta ristillä riippuva rosvo ei syyttänyt vanhempiaan, ei opettajiaan, ei juutalaista yhteiskuntaa eikä Rooman hallitusvaltaa kovasta kohtalostaan.

Tuhlaajapojan tavoin hän tunnusti oman syyllisyytensä. Hän ymmärsi, että ihminen on itse vastuussa pahoista teoistaan ja että Jeesus oli erilainen kuin hän ja toinen ristillä riippuva rikollinen: "Me saamme, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei ole tehnyt mitään pahaa" (Luuk. 23:41).

Kuolemaa odottavan miehen sisimmässä syntyi usko. Luukas ei kerro, oliko katuva rosvo juutalainen. Jos hän oli, hän ehkä ymmärsi Vanhan testamentin esikuvat ja profetiat paremmin kuin Jeesuksen opetuslapset tai aikansa teologit. Ehkä hän juuri tuolloin oivalsi, miksi pääsiäisenä piti uhrata karitsa, jonka veri suojelisi israelilaisia surmanenkeliltä. Karitsa oli sittenkin vain kuva jostain suuremmasta. Pääsiäisenä ei saanut syödä mitään hapanta, joka oli synnin vertauskuva. Viattoman Messiaan täytyi kuolla ja kantaa maailman synnit.

Ristillä riippuva piikkikruunupäinen mies oli viaton, Hänessä ei ollut mitään hapanta, ei pienintäkään syntiä. Mitä rosvon mielessä liikkui, kun hän tarkkaili maailmanhistorian suurinta draamaa? Kaikuivatko Jesajan sanat "Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet" (Jes. 53:5) hänen mielessään?

Hän joka tapauksessa oivalsi, että Jeesusta ei saanut herjata. Hän jopa nuhteli rikostoveriaan: "Etkö sinä pelkää edes Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta?" (Luuk. 23:40).

Ryövärin rukous perustui luottamukseen. Hän ymmärsi, että ihmisen olemassaolo ei pääty kuolemaan. Maallisten valtakuntien tuolla puolen on valtakunta, jota Jeesus hallitsee. Orjantappurakruunu olisi pian vain muisto; se vaihtuisi kunnian kruunuun.

Rosvo myös oivalsi, että Mestarilla oli valta päästään hänet valtakuntaansa. Jeesus ei viivytellyt vaan vastasi: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43).

Katselemalla Jeesusta ryöväri muuttui herjaajasta armahdetuksi syntiseksi. Uskomalla Vapahtajaan hän sai parhaimman rukousvastauksen - ikuisen elämän.

Ehkä meidänkin tulisi yhä enemmän katsella Jeesusta, viipyä Hänen seurassaan. Ehkä meissäkin syntyy uskon kipinä, jolla voi olla odottamattomia seurauksia. Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, toi rampana syntyneelle miehelle terveyden (Ap. t. 3:16). Jumala on kautta aikojen käyttänyt ihmisiä, jotka ovat rohjenneet uskoa Häneen.

Rohkenemmeko me?

Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnit, on voittanut maailman ja istuu hallitsijana valtakunnassaan.

Viettäessämme aikaa rukouksessa muistamme, että ristiinnaulitun rosvon tavoin olemme armahdettuja syntisiä. Olemme kallisarvoisia, koska Kuninkaamme on lunastanut meidät ikuisesta kuolemasta verellään. " Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." (2. Kor. 3:18)

Kirjoitus julkaistiin alun perin Ristin Voitto -lehdessä lokakuussa 2003.

Kuka on Jeesus?

Christus Pantocrator, n. 1130. Kuva: Andreas Wahra, CC BY-SA 3.0.





Joel Kontinen

"Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: 'Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?'

He vastasivat: 'Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.' Entä te?" kysyi Jeesus. 'Kuka minä teidän mielestänne olen?' Simon Pietari vastasi: 'Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.' " (Matt. 16:13-16)

Meillä on edelleenkin erilaisia käsityksiä Jeesuksesta. Jotkut sekulaarit humanistit epäilevät Hänen historiallisuuttaan, vaikka Jeesuksen elämästä on vankkoja todisteita myös evankeliumien ulkopuolella. Toiset pitävät Häntä hyvänä opettajana.

Muslimeille Hän on Isa-niminen synnitön profeetta, jonka Allah pelasti ristiltä ja vei taivaaseen.

Jehovan todistajat sanovat Hänen olevan ylienkeli Mikael.

Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa" (Matt. 16:17).

Raamattu kumoaa kaikki ei-raamatulliset käsitykset Jeesuksesta. Johanneksen evankeliumi (1: 1-3) sanoo Jeesuksen olevan Jumala, joka on ollut olemassa alusta lähtien ja jonka kautta kaikki luotiin. Myös Paavali kuvaa Häntä Luojaksi (Kol. 1:16-17).

Jeesus oli myös hyvä opettaja ja synnitön profeetta. Mutta Hän on paljon muutakin. Apostoli Tuomas ymmärsi lopulta, kuka Jeesus oli. Hän tunnusti: "Minun Herrani ja Jumalani!" (Joh. 20:28).

Lisäksi monet teologit uskovat, että Jeesus ilmestyi Vanhan testamentin aikana Herran enkelinä. Mutta tämä ei tee Hänestä ylienkeli Mikaelia, joka on luotu olento.

Kristinusko on monin tavoin paradoksaalinen. Maailmankaikkeuden Luoja syntyi Betlehemissä ihmiseksi ja kärsi Jerusalemissa rangaistuksen, jonka vanhurskas ja oikeudenmukainen Jumala oli säätänyt synnistä.

Kävelikö Jeesus jäälautalla?

Ivan Aivazovsky (1888): Jeesus kävelee veden päällä. Kuva: Public domain.





Joel Kontinen

Joulu ja pääsiäinen vaikuttavat syvästi myös skeptikoihin ja ateisteihin. Miltei poikkeuksetta he julkaisevat uuden hypoteesin juuri ennen kristillistä juhlaa. Niinpä Jeesuksen perhehauta julkaistiin sopivasti ennen vuoden 2007 pääsiäistä. Vuonna 2008 israelilainen tutkija todisteli, että Mooseksen kokemus palavasta pensaasta johtui hallusinaatiosta.

Vuoden 2006 uutinen oli Jeesuksen kävely jäälautalla. Evankelistat Matteus (14:22-33), Markus (6:45-52) ja Johannes (6:15-21) kertovat Jeesuksen kävelleen Genessaretinjärvellä (Galileanmerellä).

Doron Not kollegoineen julkaisi Journal of Paleolimnology -lehdessä tutkimuksen, jossa he spekuloivat, että järvellä oli ohuita jäälauttoja, joita opetuslapset eivät nähneet mutta jotka auttoivat Jeesusta pysymään pinnalla.

Tutkijat myöntävät, että nykyisin järven jäätymisen todennäköisyys on käytännössä nolla. Veden lämpötila ei talvellakaan laske alle kymmenen asteen eikä ole mitään historiallista tukea sille, että vesi olisi jäätynyt. He spekuloivat joka tapauksessa, että järvellä saattoi Jeesuksen aikana olla paikallisia jäälauttoja.

Maailmanselitysmalli ratkaisee monesti tutkimustulokset. Kun tutkijat kiistävät yliluonnollisen mahdollisuuden, heidän on etsittävä luonnollisia syitä ihmeille - riippumatta siitä, miten epäloogisia tai jopa absurdeja ne ovat.

Lähde:

Nof, Doron, McKeague, Ian ja Paldor,Nathan. 2006. Is There a Paleolimnological Explanation for 'Walking on Water' in the Sea of Galilee? Journal of Paleolimnology 35:3, 417-439 (huhtikuu 2006).

Mitä Jeesus opetti ihmiskunnan iästä?

Christus Pantocrator, n. 1130. Kuva: Andreas Wahra, CC BY-SA 3.0.





Joel Kontinen

Miljooniin vuosiin uskovat teologit ovat unohtaneet, mitä Jeesus opetti ihmiskunnan iästä.

Markus 10:6 aiheuttanee silti päänsärkyä niille, jotka uskovat, että maailma on miljoonia vuosia vanha. Vuoden 1992 Kirkkoraamatun mukaan jae kuuluu: "Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi." Käännös on hieman epätarkkaa. Kreikankielinen teksti "apo de arkhes ktiseos", tarkoittaa kirjaimellisesti "luomisen alusta".

Tätä kannattanee verrata toiseen alkuun, eli Johanneksen evankeliumin jakeeseen 1:1: "En arkhe en ho logos", "Alussa oli Sana."

Jos "alussa" ei ole "alussa" Uudessa testamentissa, koska se sitten oli? Muutama miljoona vuotta alun jälkeenkö?

Jeesus käytti selkokieltä. Hän ei puhunut kuvaannollisesti opettaessaan avioliitosta Markus 10:6:ssa. Teksti osoittaa selvästi, että Jeesus uskoi, että maailma ei ole miljoonia vuosia vanha. Hänen pitäisi tietää: Kolossalaiskirjeen mukaan Hän on kaiken Luoja.

1600 vuotta - yksi kirja

Lutherin Raamattu (1534). Kuva: Torsten Schleese, Public Domain.





Joel Kontinen

Mikä on tulos, kun 40 miestä kirjoittaa 66 kirjaa 1600 vuoden aikana?

Voisimme kuvitella, että tuotos olisi sekoitus eriäviä, keskenään ristiriitaisia inhimillisiä näkemyksiä.

Mutta toisin kävi: valmis teos on häkellyttävän yhtenäinen. Siinä on vain yksi keskeinen teema.

Miten tämä on mahdollista? Siihen on vain yksi vastaus: Raamattu on Jumalan inspiroima kirja.

Hän innoitti kirjoittajia merkitsemään muistiin juuri ne asiat, jotka Hän halusi. Inhimilliset kirjoittajat eivät silti olleet robotteja, jotka kirjoittivat Jumalan sanat mekaanisesti muistiin.

Kunkin kirjoittajan persoonallinen tyyli näkyy hänen kirjassaan.

Paavali käytti erilaista tyyliä ja jopa eri sanoja kuin Johannes. Jeremian tyyli eroaa Jesajan tyylistä.

Mutta kaikki he kirjoittivat samasta asiasta - ikuisesta Kristuksesta, joka täytti ennustukset tulemalla ihmiseksi ihmisten keskuuteen ja kuolemalla meidän syntiemme vuoksi.

Raamattu on hämmästyttävän rehellinen kirja. Se kertoo ihmisten virheistä ja epäuskosta. Se valaisee Jumalan ikuista perspektiiviä, joka eroaa ihmisten muuttuvista tavoista ja käsityksistä.

Pienet yksityiskohdat ovat vankkoja todisteita Raamatun totuudesta:

Kristuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia. Tuon ajan juutalaisessa oikeudessa ei naisilla ollut todistajina mitään arvoa.

Evankeliumit kertovat opetuslasten ällistyttävästä epäuskosta: Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti, ja Tuomas ei uskonut Hänen nousseen kuolleista, vaikka muut apostolit vakuuttivat nähneensä Hänet elävänä.

Jos Raamattu olisi pelkästään inhimillinen kirja, tällaiset erehdykset olisi jätetty mainitsematta tai niitä olisi ainakin kaunisteltu.

Ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olisivat taatusti olleet miehiä.

Alkukirkon johtomiehiä ei olisi esitelty näin huonossa valossa. Mutta juuri tämä todellisuus on vankka todiste Raamatun jumalallisesta inspiraatiosta.

Jumalan armo riittää meille ihmisille riippumatta siitä, millaisia me olemme.

Paavali kirjoitti: "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" (Titus 2:11)

. Mutta miten me voimme päästä osalliseksi Jumalan armosta?

Vastaus on varsin yksinkertainen: uskomalla. En tarkoita tällä umpimähkäistä uskoa vaan uskoa, joka kohdistuu Jeesukseen Kristukseen: "Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: 'Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään'." (Room. 10:9-11).

Mitä Jeesus uskoi Vanhasta testamentista?

Jeesus piti Raamatun historiaa luotettavana.





Joel Kontinen

Jeesus piti Vanhaa testamenttia luotettavana historiana. Hän opetti, että Aadam ja Eeva luotiin "luomakunnan alussa" (Mark. 10:6) eikä vasta miljoonia vuosia sen jälkeen. Hän uskoi, että Genesis on historiaa ja piti Abelia historiallisena henkilönä (Luuk. 11:51).

Hän uskoi, että Mooses kirjoitti Pentateukin (Luuk. 24:27, 44) ja että Noan ajan vedenpaisumus oli maailmanlaajuinen tuhotulva (Matt. 24: 37-39).

Jeesuksen näkemys Vanhan testamentin historiallisuudesta eroaa jyrkästi liberaaliteologien linjasta.

Kristittyjen eli Jeesuksen seuraajien tulisi tässä asiassa uskoa kuten Hän, joka on Elävä Sana (Joh. 1:1-3), koko maailmankaikkeuden Luoja ja syntisten Vapahtaja.

Miksi Genesis on tärkeä?

Näissä maisemissa apostoli Paavali puhui luomisesta, synnistä ja ylösnousemuksesta kreikkalaisille filosofeille Ateenan Mars-kukkulalla.





Joel Kontinen

Genesis eli 1. Mooseksen kirja on Raamatun peruskivi. Jeesus piti sitä oleellisen tärkeänä: "Jos te olisitte uskoneet Moosesta, olisitte uskoneet minuakin, sillä minusta hän on kirjoittanut", Hän sanoi, "mutta jos ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te voisitte uskoa minun sanojani" (Joh. 5:46-47).

Kertoessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Hän sanoi: "Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, eivät he suostu uskomaan, vaikka joku kuolleista nousisi ylös" (Luuk.16:34).

Ilman Aadamin ja Eevan syntiä ei Jumalan Pojan olisi tarvinnut tulla ihmiseksi ihmisten keskuuteen ja kuolla sovittaakseen meidän syntimme.

Raamattu on paljon muutakin kuin hartauskirja tai hengellisiä totuuksien kokoelma. Se kertoo ihmiskunnan historian alusta loppuun.

Keskustellessaan Nikodemoksen kanssa hän sanoi: "Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista asioista, kuinka sitten voisitte uskoa, jos puhun teille taivaallisista?" (Joh. 3:12).

Emme voi silpoa Raamattua, ratkaista mitkä kohdat ovat totta ja mitkä eivät. Genesis on yhtä paikkansapitävä kuin evankeliumitkin.

Sekä luominen että Kristuksen ylösnousemus olivat ihmeitä, joita emme voi tieteen avulla selittää juurta jaksaen. Mutta Jumala, joka on ilmoittanut ne meille, vakuuttaa puhuvansa totta.

Luominen: tarua vai totta?

Kuva: Answers in Genesis.







Joel Kontinen

Apostoli Paavali kirjoitti Kolossan seurakunnalle: "Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen. Sillä hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät." (Kol. 1: 13-16)

Aikamme kenties tunnetuimman myytin mukaan kaikki olevainen syntyi sattumalta, mielivaltaisesti, kenenkään ohjaamatta.

Evoluutiomyytin juuret juontavat muinaisesta Intiasta, josta se kulkeutui antiikin Kreikan filosofeille.

Lopulta Charles Darwin hämmensi soppaa ja lisäsi siihen omia mausteitaan. Tämä myytti innoitti 1900-luvun diktaattoreja, esimerkiksi Hitleriä Stalinia ja Mussolinia. Sen nimeen vannoivat arjalaisen rodun ylemmyyteen uskoneet natsit ja Australian alkuasukkaita kaltoin kohdelleet siirtomaaherrat.

Monet ottivat evoluutiomyytin vastaan, koska se vapautti heidät vastuusta. Fedor Dostojevski kirjoitti: "Jos jumalaa ei ole olemassa, kaikki on sallittu". Maailmansodat ja vallankumoukset tosin heikensivät tämän vapauden ihanuutta, ja tarkoituksettomuus näkyy vieläkin esimerkiksi huumeongelmana.

Tunnettu tähtitieteilijä Sir Fred Hoyle vertaisi elämän sattumanvaraista syntyä tornadoon, joka pyyhkäisisi sellaisen romuvaraston halki, jossa on Boeing 747:n kaikki osat, ja kokoaisi vahingossa niistä koneen, joka olisi valmiina lentoonlähtöön.

Myytti evoluution tieteellisyydestä ja miljardeista vuosista on riistänyt monelta uskon kaiken Luojaan. Jotkut kristityt ovat kuvitelleet voivansa yhdistää evoluution ja Jumalan luomistyön, mutta Raamattu osoittaa selvästi, ettei Jumalan käyttänyt teististä evoluutiota luodessaan maailmankaikkeuden. Hän loi kaiken sanallaan ex nihilo, tyhjästä

Johanneksen evankeliumin alkuluku kuvaa tätä tapahtumaa: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala." (1:1)

Tämä Sana, jumalallinen Logos, synnytti koko maailmankaikkeuden: "Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään mikä syntynyt on." (1:2) Hän ei jättänyt ihmistä oman onnensa varaan vaan "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." (1:14) Kaikki, jotka ottavat hänet vastaan saavat "oikeuden tulla Jumalan lapsiksi," kun he "uskovat hänen nimeensä." (1:12)



Lähde: Hoyle, Fred. 1984. The Intelligent Universe. New York: Holt, Reinhart and Winston.