Halpa armo

Bonhoeffer rippilasten kanssa vuonna 1932. Kuva: Bundesarchiv, Bild 183-R0211-316 / CC-BY-SA 3.0.





Joel Kontinen

Dietrich Bonhoeffer (1906-1945) oli saksalainen teologi, jonka natsit teloittivat toisen maailmansodan lopussa. Kirjassaan Kutsu seuraamiseen hän varoitti halvasta armosta: "Halpa armo on meidän omaa armoamme itseämme kohtaan - - anteeksiantamisen saarna ilman katumusta, kaste ilman seurakuntakuria - - armoa ilman Kristuksen seuraamista."

Armo on kristinuskon keskeisimpiä käsitteitä. Armo erottaa kristinuskon useimmista muista uskonnoista. Kaikissa kulttuureissa on jonkinlainen käsitys tuonpuoleisesta. Monissa uskonnoissa ihmisen tulee tehdä jotain ansaitakseen Korkeimman Olennon hyväksyntä ja pääsemään tuonpuoleiseen. Uhrit ja rituaalit kuuluvat oleellisesti ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin.

Kristinusko on toisaalta hyvin yksinkertaista ja toisaalta äärimmäisen vaikeaa. C. S. Lewis (1898-1963) totesi: "Emme voi kilpailla yksinkertaisuudessa ihmisten kanssa, jotka keksivät uskontoja."

Kristinusko haastaa meidät uskomaan. Se haastaa meidät seuraamaan Kristusta, olemaan Hänen opetuslapsiaan.

Ihmisen on vaikea hyväksyä se, että hän ei voi tehdä mitään ansaitakseen Jumalan hyväksyntää. Jumala on jo tehnyt kaiken puolestamme. Riippuessaan ristillä Jeesus sanoi: "Se on täytetty" (Joh. 19:30). Kuolemallaan Kristus avasi meille tien Jumalan luokse. Meidän tehtävämme on ottaa vastaa se, minkä Hän on tehnyt. Me emme voi lisätä mitään Jumalan armoon.

Mutta armon vastaanottaminen on vasta alku. Apostoli Paavali kirjoitti Titukselle: "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä." (Tit. 2:11-13).

Raamattu ei kuvaa kristityn elämää helpoksi. Jeesus käytti ilmaisuja ahdas portti ja kapea tie. John Bunyon kuvasi kristityn vaellusta jatkuvaksi taisteluksi. Paavali käytti kuvaa voittoon tähtäävästä juoksijasta: "Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!" (1. Kor. 9:24)

Aslan ei ole kesy leijona

Tämä leijona ei ole peräisin Narniasta vaan Masai Maran luonnonpuistosta. Swissfrog, CC BY 3.0.





Joel Kontinen

C. S. Lewis kertoo Narnia-kirjoissa Aslan-nimisestä leijonasta. Aslan kuvaa Jeesusta Kristusta, josta Raamatussa käytetään myös nimeä Juudan heimon leijona (Ilm. 5:5). Narnian Aslan ei ole kesy leijona.

Maallistuneessa yhteiskunnassaame erehdymme herkästi kuvittelemaan, että Jeesus on mukava ja kesy. Muistamme vuorisaarnan ja kehotuksen kääntää toinen poski. Saatamme muistaa, mitä Apostolien teoissa (8:32) kerrotaan Hänestä: "Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut."

Mutta samalla unohdamme, että sama Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja ajoi kyyhkysen myyjät temppelistä ruoskalla. Jeesuskaan ei ole kesy leijona. Vaikka Hän onkin lasten paras ystävä, niin kuin sanotaan, Hän on myös El Shaddai, kaikkivaltias Jumala, joka on antanut meille lakinsa. Se, mikä Raamatun mukaan on väärin ja syntiä on sitä siitä huolimatta, mitä ihmiset sanovat.

Jeesus kutsui seuraajansa myös varjelemaan maailmaa moraalisesti. Vuorisaarnassa Hän sanoi:

"Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa" ." (Matt. 5:13-16).

Hindulaisten maailma. Kuva: Popular Science Monthly Volume 10, Public Domain.





Joel Kontinen

Matti Kassila jatkoi vielä keskustelua. Seuraavassa uusi vastineeni.

Matti Kassila kirjoitti sokeasta uskosta (Suur-Keuruu 18.12.2006) määrittelemättä, mitä hän termillä tarkoitti. Eksistentialismin isä Søren Kierkegaard piti uskoa sokeana hyppynä. Tällaisella uskolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Voisimme yhtä hyvin uskoa vaikkapa oven kahvaan.

Kassila epäili kristinuskon ainutlaatuisuutta ja tarjosi islamia ja hindulaisuutta varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi. Varteenotettavuus on tosin jokseenkin kyseenalaista. Islamin mukaan ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, vaan Allah määrää viime kädessä senkin, mitä tällä hetkellä kirjoitan Acerillani.

Intialaisen ajattelun mukaan taas kaikki on harhaa ja maailma lepää neljän suuren elefantin päällä. Elefanttien alla on jättiläismäinen merikilpikonna. Onko siis ihme, että tiede ja teknologia kehittyivät lännessä, jossa ainakin ennen uskottiin maailman olevan rationaalinen? Suosittelen perehtymistä sosiologi Rodney Starkin tuotantoon.

1900-luvun kenties tunnetuimmat kristilliset ajattelijat, Narnia-sarjan luoja professori C. S. Lewis sekä filosofi Francis A. Schaeffer, ovat tarkastelleet "nykyaikaisen teologian" lähtökohtia ja tuloksia kirjoituksissaan.

He ovat päätyneet siihen, että tällaisella skeptisyydellä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Samaa mieltä on esimerkiksi myös dosentti Timo Eskola, jonka teosta Ateistit alttarilla suosittelen oheislukemistoksi.

Räisäsellä ja Myllykoskella on tarjota vain villejä hypoteeseja, joita edes kaikki liberaaliteologit eivät hyväksy.

Todellisuudessa arkeologia ja raamatuntutkimus ovat osoittaneet, että sekä Uusi että Vanha testamentti ovat hämmästyttävät tarkkoja kuvauksia omasta ajastaan (Jerikon muurit, muinaiset hallitsijat, paikallisten virkamiesten nimet, merireitit).

Moni entinen skeptikko on alettuaan tutkia Raamattua joutunut tunnustamaan, että Raamattu on sittenkin totta.

Ja mikä onkaan Raamatun keskeinen sanoma? "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän lähetti oman ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16).

Toivotan teille kiinnostavaa löytöretkeä Raamatun maailmaan!