Charles Darwin Julia Margaret Cameronin kuvaamana. Public Domain.
Joel Kontinen
Vuonna 1834 H.M.S Beagle ankkuroi Argentiinan rannikolle. Jossain vaiheessa laivalla maailmaa kiertänyt Charles Darwin kiipesi jyrkänteelle ja katseli Santa Cruz -jokea, joka kiemurteli liki kymmenen kilometrin levyisessä laaksossa.
Hän näki laakson ja valtavia siirtolohkareita ja oletti näkevänsä niissä todisteita vuosimiljoonien mullistavasta työstä.
Darwin oli lukenut laivalla Charles Lyellin Principles of Geology- kirjaa. Lyell (1997-1875) oli lakimies, joka keksi uniformitarianismiksi kutsutun geologisen suunnan. Sen mukaan menneisyyttä tulee tulkita yksinomaan nykyisten prosessien mukaisesti.
Tuolloin 25-vuotias Charles Darwin Hänen päätteli, että joki oli hitaasti kaivertanut valtavan laakson.
Geologian tohtori Steven Austin luennoi Darwinin virheellisestä tulkinnasta Darwin Was Wrong -konferenssissa 13. 11.2009
Austin, joka on esimerkiksi tutkinut helmivenefossiileja Grand Canyonissa, kävi Darwinin jalanjäljissä Argentiinassa ja huomasi, ettei tämä millään voinut olla oikeassa.
Santa Cruz -joki puhuu selvästi katastrofismin puolesta. Jokilaakso on kymmenen kertaa niin leveä kuin itse joki. Vain valtavat vesi- tai jäämassat ovat voineet muodostaa niin massiivisen laakson ja kuljettaa sinne kivenjärkäleitä kymmenien, jopa satojen kilometrien päästä.
Austin pohtii, miksi Darwin erehtyi niin perusteellisesti Patagoniassa.
1. Ennakkokäsitykset sokaisivat hänet.
2. Hän luki väärää kirjaa eli Charles Lyellin Principles of Geology
3. Hän kehitteli virheellistä metodologiaa:
Osa tohtori Austinin luennosta on tällä videolla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Charles Lyell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Charles Lyell. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 6. kesäkuuta 2018
maanantai 4. kesäkuuta 2018
Kumpi on uskottavampi: Taru sormusten herrasta vai taru miljoonista vuosista?
Evolutionistit ovat ottaneet hobitin omaan käyttöönsä ja uskovat Rouva Hobitin näyttäneen tällaiselta. Tolkien tarinassa hänellä oli hiukan enemmän vaatteita. Kuva: Eunostos, CC BY-SA 4.0.
Joel Kontinen
Miljooniin vuosiin törmää alinomaa oppikirjoissa, tiedelehdissä, Internetissä ja päivälehdissä. Harva silti tietää, mistä ajatus vuosimiljoonista on peräisin.
Geologian historian tutkija tohtori Terry Mortenson on monissa tutkimuksissaan selvittänyt, että käsitys miljoonista vuosista syntyi jo 200 vuotta ennen tieteellisten iänmääritysmenetelmien keksimistä. Syyt olivat pikemminkin filosofisia kuin tieteellisiä. 1700-luvulla ranskalaiset geologit hylkäsivät Raamatun opetuksen vedenpaisumuksesta ja alkoivat spekuloida ajatuksella, että maapallo onkin kehittynyt hitaasti miljoonien vuosien saatossa.
Comte de Buffon (1707-1788) sanoi, että maapallo alkoi kuumana pallona noin 75 000 vuotta sitten.
Pierre Laplace (1749-1827) ehdotti, että aurinkokunta syntyi pitkien aikojen kuluessa kuumasta kaasupilvestä.
Saksalainen mineralogi Abraham Werner (1749-1817) puolestaan arveli, että hitaasti vetäytyvä globaalinen meri oli synnyttänyt suurimman osan maapallon kuoresta miljoonan vuoden aikana.
Nykygeologian isä James Hutton (1726-1797) kehitti teorian maapallon geologian syklisyydestä, jossa eroosio näytteli suurta osaa.
Lakimies Charles Lyell (1797-1875) keksi uniformitarianismiksi kutsutun geologisen suunnan, jonka mukaan menneisyyttä tulee tulkita yksinomaan nykyisten prosessien mukaisesti.
J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta on pohjimmiltaan kuvaus hyvän ja pahan välisestä taistelusta.
Tolkien käyttää kertomuksessaan mytologista ainesta, ja siinä voitaneen nähdä myös evoluution vaikutus, etenkin klonkussa ja örkeissä. Se on siitä huolimatta varsin kristillinen kertomus.
Evolutionistit ovat omaksuneet hobitti -sanan Tolkienilta. Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta löytynyt pieni fossiili nimettiin hobitiksi. Löytö on varsin kiistanalainen.
Monet tutkijat arvelevat, että Floresin ihmisen pienikasvuisuus johtuu mikrokefaliasta.
Tarua miljoonista vuosista ei sen sijaan millään voida pitää kristillisenä. Kuolema ja kärsimys on sen mukaan ollut olemassa alusta lähtien, ja hyvä ja paha ovat vain subjektiivisia näkemyksiä. Raamattu sen sijaan opettaa, että kuolema tuli maailmaan synnin seurauksena.
Monet ongelmat ja ennakko-olettamukset tekevät iänmääritysmenetelmistä epäluotettavia.
Lisäksi timanteista on löytynyt hiili-14:ää ja T. rexin fossiilista pehmeitä soluja. Molemmat löydöt heikentävät vuosimiljoonien uskottavuutta ja tukevat Raamatun luomismallia.
Lähde:
Mortenson, Terry. 2004. The origin of old-earth geology and its ramifications for life in the 21st century. TJ 18:1, 22-26. http://www.creationontheweb.com/content/view/1579/
Joel Kontinen
Miljooniin vuosiin törmää alinomaa oppikirjoissa, tiedelehdissä, Internetissä ja päivälehdissä. Harva silti tietää, mistä ajatus vuosimiljoonista on peräisin.
Geologian historian tutkija tohtori Terry Mortenson on monissa tutkimuksissaan selvittänyt, että käsitys miljoonista vuosista syntyi jo 200 vuotta ennen tieteellisten iänmääritysmenetelmien keksimistä. Syyt olivat pikemminkin filosofisia kuin tieteellisiä. 1700-luvulla ranskalaiset geologit hylkäsivät Raamatun opetuksen vedenpaisumuksesta ja alkoivat spekuloida ajatuksella, että maapallo onkin kehittynyt hitaasti miljoonien vuosien saatossa.
Comte de Buffon (1707-1788) sanoi, että maapallo alkoi kuumana pallona noin 75 000 vuotta sitten.
Pierre Laplace (1749-1827) ehdotti, että aurinkokunta syntyi pitkien aikojen kuluessa kuumasta kaasupilvestä.
Saksalainen mineralogi Abraham Werner (1749-1817) puolestaan arveli, että hitaasti vetäytyvä globaalinen meri oli synnyttänyt suurimman osan maapallon kuoresta miljoonan vuoden aikana.
Nykygeologian isä James Hutton (1726-1797) kehitti teorian maapallon geologian syklisyydestä, jossa eroosio näytteli suurta osaa.
Lakimies Charles Lyell (1797-1875) keksi uniformitarianismiksi kutsutun geologisen suunnan, jonka mukaan menneisyyttä tulee tulkita yksinomaan nykyisten prosessien mukaisesti.
J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta on pohjimmiltaan kuvaus hyvän ja pahan välisestä taistelusta.
Tolkien käyttää kertomuksessaan mytologista ainesta, ja siinä voitaneen nähdä myös evoluution vaikutus, etenkin klonkussa ja örkeissä. Se on siitä huolimatta varsin kristillinen kertomus.
Evolutionistit ovat omaksuneet hobitti -sanan Tolkienilta. Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta löytynyt pieni fossiili nimettiin hobitiksi. Löytö on varsin kiistanalainen.
Monet tutkijat arvelevat, että Floresin ihmisen pienikasvuisuus johtuu mikrokefaliasta.
Tarua miljoonista vuosista ei sen sijaan millään voida pitää kristillisenä. Kuolema ja kärsimys on sen mukaan ollut olemassa alusta lähtien, ja hyvä ja paha ovat vain subjektiivisia näkemyksiä. Raamattu sen sijaan opettaa, että kuolema tuli maailmaan synnin seurauksena.
Monet ongelmat ja ennakko-olettamukset tekevät iänmääritysmenetelmistä epäluotettavia.
Lisäksi timanteista on löytynyt hiili-14:ää ja T. rexin fossiilista pehmeitä soluja. Molemmat löydöt heikentävät vuosimiljoonien uskottavuutta ja tukevat Raamatun luomismallia.
Lähde:
Mortenson, Terry. 2004. The origin of old-earth geology and its ramifications for life in the 21st century. TJ 18:1, 22-26. http://www.creationontheweb.com/content/view/1579/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

