Joel Kontinen
Mikä on tulos, kun 40 miestä kirjoittaa 66 kirjaa 1600 vuoden aikana?
Voisimme kuvitella, että tuotos olisi sekoitus eriäviä, keskenään ristiriitaisia inhimillisiä näkemyksiä.
Mutta toisin kävi: valmis teos on häkellyttävän yhtenäinen. Siinä on vain yksi keskeinen teema.
Miten tämä on mahdollista? Siihen on vain yksi vastaus: Raamattu on Jumalan inspiroima kirja.
Hän innoitti kirjoittajia merkitsemään muistiin juuri ne asiat, jotka Hän halusi. Inhimilliset kirjoittajat eivät silti olleet robotteja, jotka kirjoittivat Jumalan sanat mekaanisesti muistiin.
Kunkin kirjoittajan persoonallinen tyyli näkyy hänen kirjassaan.
Paavali käytti erilaista tyyliä ja jopa eri sanoja kuin Johannes. Jeremian tyyli eroaa Jesajan tyylistä.
Mutta kaikki he kirjoittivat samasta asiasta - ikuisesta Kristuksesta, joka täytti ennustukset tulemalla ihmiseksi ihmisten keskuuteen ja kuolemalla meidän syntiemme vuoksi.
Raamattu on hämmästyttävän rehellinen kirja. Se kertoo ihmisten virheistä ja epäuskosta. Se valaisee Jumalan ikuista perspektiiviä, joka eroaa ihmisten muuttuvista tavoista ja käsityksistä.
Pienet yksityiskohdat ovat vankkoja todisteita Raamatun totuudesta:
Kristuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia. Tuon ajan juutalaisessa oikeudessa ei naisilla ollut todistajina mitään arvoa.
Evankeliumit kertovat opetuslasten ällistyttävästä epäuskosta: Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti, ja Tuomas ei uskonut Hänen nousseen kuolleista, vaikka muut apostolit vakuuttivat nähneensä Hänet elävänä.
Jos Raamattu olisi pelkästään inhimillinen kirja, tällaiset erehdykset olisi jätetty mainitsematta tai niitä olisi ainakin kaunisteltu.
Ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olisivat taatusti olleet miehiä.
Alkukirkon johtomiehiä ei olisi esitelty näin huonossa valossa. Mutta juuri tämä todellisuus on vankka todiste Raamatun jumalallisesta inspiraatiosta.
Jumalan armo riittää meille ihmisille riippumatta siitä, millaisia me olemme.
Paavali kirjoitti: "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" (Titus 2:11)
. Mutta miten me voimme päästä osalliseksi Jumalan armosta?
Vastaus on varsin yksinkertainen: uskomalla. En tarkoita tällä umpimähkäistä uskoa vaan uskoa, joka kohdistuu Jeesukseen Kristukseen: "Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: 'Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään'." (Room. 10:9-11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.