Myytti liskolinnusta

Archaeopteryx näyttää linnulta.





Joel Kontinen

Sillä on siivet ja sulat. Se näyttää linnulta. Sillä on linnun nokka ja hankaluu. Mutta sillä on myös pitkä luinen pyrstö, hampaat ja kynnet siivissä.

Archaeopteryxiä, harakan kokoista sukupuuttoon kuollutta lintua, esitellään monesti puuttuvana renkaana, joka ei enää olekaan puuttuva.

Lukion biologian kirjat mainostavat sitä liskolinnuksi. Lisäksi esimerkiksi Berkeleyn yliopiston kotisivuilla sanotaan: "On jo pitkään pidetty selviönä, että Archaeopteryx on lintujen ja matelijoiden välimuoto."

Tämä kuulostaa kummalta, sillä vuonna 1984 kansainvälisessä Archaeopteryx -konferenssissa tutkijat olivat yhtä mieltä siitä, että se oli oikea lintu.

Evoluutio tarvitsee välimuotoja, jotka tukisivat hypoteesia kaikkien elämänmuotojen yhteisestä esi-isästä.

Mutta Archaeopteryx sopii huonosti tähän tehtävään. Richard Prum ja Alan Brush myöntävät Scientific American -lehdessä: "Archaeopteryx ei tarjoa uusia näkemyksiä siihen, miten sulat kehittyivät, koska sen omia sulkia on miltei mahdotonta erottaa nykylintujen sulista."

Hampaat eivät sinänsä tue sitä, että Achaeopteryx olisi kehittynyt matelijasta. Joillakin muilla sukupuuttoon kuolleilla linnuilla oli myös hampaat, kun taas joillakin matelijoilla ei ole hampaita.

Sama pätee myös kynsiin: jopa strutsilla on kynnet siivissään. Archaeopteryxin piirteet eivät siis ole niin ainutlaatuisia kuin mitä evolutionistit kuvittelevat.

Nykylinnuista esimerkiksi strutsi ja pingviini näyttävät vähemmän oikeilta linnuilta kuin Achaeopteryx.

Todellisuudessa Achaeopteryx vaikuttaa taitavalta lentokykyiseltä linnulta. Angela Miller Lontoon luonnonhistoriallisesta museosta sanoo: "CAT-kuvaus osoittaa, että Archaeopteryxilla oli nykylintujen suuret aivot ja näkökeskus eikä dinosaurukset aivoja." Archaeopteryxin pitkä luinen pyrstö ei myöskään viittaa siihen, että se olisi puoliksi dinosaurus.

Biologi Michael Pitmanin mukaan "sikiövaiheessa joillakin nykylinnuilla on enemmän pyrstönikamia kuin 'Archylla'". Hän toteaa, että joillakin nykylinnuilla, esimerkiksi merimetsolla, käärmekaulalla, lokeilla ja papukaijoilla on myös samanlaiset nikamat.

Monet evolutionistit yhä pitävät kiinni mieliteoriastaan.

Richard Dawkins esimerkiksi väittää, että sulat ovat modifioituja matelijan suomuja.

Mutta kuten tohtori Jonathan Sarfati selvittää, linnun höyhenet koostuvat hienoisesta verkostosta, joka näyttää siltä, että se on varta vasten suunniteltu lentämiseen.

Ne eivät ole millään voineet kehittyä suomuista: "Suomut ovat ihossa olevia poimuja; sulat sitä vastoin ovat mutkikkaita rakennelmia, joissa on höytysäteitä, väkäsiä ja koukkuja. Ne myös muodostuvat täysin eri tavoin, ihon sisällä olevasta nystystä hiuksen tavoin. Lisäksi höyhenten proteiinit (f-keratiinit) myös eroavat biokemiallisesti ihon ja suomujen proteiineista (a-keratiineistä)."

Darvinistinen evoluutio tarvitsee epätoivoisesti välimuotoja. Se tarvitsee niitä esimerkiksi lintujen ja dinosaurusten sekä nisäkkäiden ja valaiden välille, mutta potentiaalisetkin ehdokkaat ovat harvassa.

Usein jopa evolutionistit itsekin kiistävät niiden olemassaolon. Äärimmäiset innokkaat evolutionistit ovat kerta toisensa jälkeen käyttäneet erittäin kyseenalaisia fossiilinkappaleita todisteina välimuodoista. Niinpä Pakicetusta pidettiin vedessä elävänä valaiden esi-isänä kahden päästä peräisin olevan luun perusteella. Kun lisää luita löydettiin, huomattiin, että Pakicetus olikin sikaa muistuttava maaeläin.

Evolutionistit ovat kymmenien vuosien aikana käyttäneet samoja esimerkkejä pönkittääkseen näkemystä, että aika ja sattuma voivat muuttaa elävät olennot täysin tosiksi lajeiksi.

Archaeopteryx on yksi esimerkeistä, joita tohtori Jonathan Wells käyttää kirjassaan Icons of Evolution (2000), jossa hän mainitsee myös Miller-Ureyn elämän synnyn kokeen, Darwinin elämänpuun, homologian (samanlaiset rakenteet eri lajeissa) Haeckelin sikiökuvat, koivumittarin, Darwinin sirkat, banaanikärpäsmutantit, ihmisen alkuperän ja sen, että evoluutiota opetetaan faktana.

Archaeopteryx on yksi evoluution tunnetuimmista ikoneista. Tähän mennessä on löydetty kymmenen Archaeopteryxin fossiilia. Evolutionistit ovat antaneet sille lukuisia lempinimiä, esimerkiksi dinolintu, liskolintu, Archy ja Archie. Arvostettu lintutieteilijä tohtori Alan Feduccia, joka toimii tutkijana Pohjois-Carolinan yliopistossa Chapel Hillissä, on sanonut: "Paleontologit ovat yrittäneet muuntaa Archaeopteryxin maassa käveleväksi siivekkääksi dinosaurukseksi. Mutta se ei ole sitä. Se on lintu, varpuslintu. Eikä tätä tosiasiaa voida muuttaa millään 'paleohöpinöillä' ".

Archaeopteryx on ajoitettu 150 miljoonaa vuotta vanhaksi. Oletetut siivekkäät dinosaurukset ilmaantuvat fossiiliaineistoon useita kymmeniä vuosia "Archien" jälkeen.

Jonathan Wells onkin kysynyt, miten esi-isä voi olla nuorempi kuin jälkeläinen. Hänen mukaansa se olisi yhtä loogista kuin väittäisi, että Israelin ensimmäinen pääministeri David Ben Gurion oli Abrahamin eno.

Dinosauruksesta linnuksi -ajattelussa on muitakin ongelmia. Molekyylibiologi tohtori Michael Denton sanoo, että biologian oppikirjat eivät edes yritä selittää, miten darvinistisen evoluution edellyttämät pienoiset mutaatiota voisivat vähissä erin tuottaa erittäin mutkikkaita järjestelmiä.

Dentonin mukaan klassinen esimerkki on linnun keuhkot, jotka ovat ainutlaatuisia siinä mielessä, että ilma ei niinkään kierrä niistä vaan se ikään kuin puhalletaan niihin: "Ei vaadi kovinkaan syvällisiä tietoja biologiasta nähdäkseen, että on liki uskomatonta, että elin, joka on keskeinen minkä tahansa korkeamman organismin fysiologiassa, olisi pienin askelin voinut kehittyä niin dramaattisesti. Tätä ongelmaa ei voida lakaista maton alle, koska pohjimmiltaan, kuten Darwin sanoi, jos voidaan osoittaa, että jokin elin ei ole voinut kehittyi asteittain vähissä erin, hänen teoriansa kumottaisiin täydellisesti."

>Vuonna 2002 tohtori Alan Feduccia ja Julie Nowicki julkaisivat Naturwissenschaften -lehdessä tutkimuksen, jossa he osoittivat, että dinosauruksesta linnuksi - hypoteesissa on enemmänkin ongelmia. Tutkittuaan miten peukalo kehittyy strutsin munassa, he huomasivat, että kun dinosaurusen kädet kehittyvät sormista 1, 2 and 3, strutseilla, joita pidetään "primitiivisinä" lintuina, ne kehittyvät sormista 2, 3 and 4.

Feduccia päätteli: "'Tämä aiheuttaa ongelman niille, jotka väittävät dinosaurusten olleen nykylintujen esi-isiä. Miten esimerkiksi linnun käsi, joka koostuu sormista kaksi, kolme ja neljä olisi voinut kehittyä dinosauruksen kädestä, jossa on vain sormet yksi, kaksi ja kolme? Se olisi miltei mahdotonta."

Tammikuussa 2005 arvovaltainen Nature -tiedelehti kirjoitti, että oli löytynyt todisteita siitä, että ankat elivät jo dinosaurusten kaudella. Tohtori Julia Clarke ja kollegat sanovat tämän tarkoittavan, että ainakin ankka, kana ja jotkin lentokyvyttömät linnut elivät samaan aikaan dinosaurusten kanssa.

Archien ongelmat eivät lopu tähän. Vaikka harvoilla eläimillä on toisten lajien tai jopa sukujen ominaispiirteitä, poikkeukset eivät tyydy loistamaan poissaolollaan.

Tunnetuin elävä "mosaiikki" on vesinokkaeläin. Tällä australialaisella nisäkkäällä on majavan häntä ja ankan nokka, mutta se myös munii kuin lintu. Sillä on enemmän mosaiikkimaisia piirteitä kuin Archiella.

Jos vesinokkaeläin olisi kuollut sukupuuttoon ja se tunnettaisiin vain fossiileista, se olisi synnyttänyt kiinnostavan hypoteesin alkuperästään. Tohtori Duane Gish onkin sanonut, että evolutionistit toivoisivat, ettei vesinokkaeläintä olisi koskaan ollut olemassakaan.

Varsieväkala Coelacanth (Latimeria chalumnae), jota pidetään elävänä fossiilina, on toinen tunnettu mosaiikkimainen eläin.

Evolutionistit kuvittelevat, että se on lähempänä maaeläimiä kuin kaloja, koska se synnyttää eläviä poikasia. Tästä huolimatta Coelacanth, jota kutsutaan dinokalaksi, on selvästi kala eikä puoleksi nisäkäs.

Evolutionistit uskoivat, että se käveli evillään meren pohjalla mutta elävistä varsieväkaloista tehdyt havainnot ovat osoittaneet, että he erehtyivät.

Monet eläimet näyttävät hämmästyttävän samanlaisilta vaikka kuuluvatkin eri lajeihin. Lääkäri Carl Wieland, Creation Ministries Internationalin Australian toiminnanjohtaja, selittää, että nykyisin ilmeisesti jo sukupuuttoon kuollut Tasmanian susi (Thylacinus cynocephalus) on pussieläin vaikka se näyttikin sudelta, joka on istukallinen.

Australiassa ja Uudella Guinealla elävä Petaurus on pussieläin, joka vain näyttää lento-oravalta.

Uusdarvinistinen selitys on konvergentinen evoluutio eli eri lajien oletetaan kehittäneen samat ominaisuudet toisistaan riippumatta.

Loogisempi selitys olisi yhteinen suunnitelma - hyvän insinööritaidon käyttö eri lajien muodostumisessa. Tohtori Wieland vertaa eri lajein yhdenmukaisia piirteitä ilmiöön, joka on nähtävissä autojen suunnittelussa. Varhaisissa Porcheissa oli ilmajäähdytteinen moottori takana. Niin on myös kuplavolkkarissa. Molemmilla autoilla oli sama suunnittelija - Ferdinand Porsche, joka käytti älyään ja hyödynsi yhden autonmerkin käyttökelpoista osaa suunnitellessaan toista autonmerkkiä.

Yhteinen suunnittelija on parempi selitys kuin konvergentti evoluutio.

Archaeopteryxin luut, siivet ja höyhenet tukevat sitä, että se on älykkäästi suunniteltu lentäväksi linnuksi.

Biologi Michael Pitman toteaa lintujen höyhenistä: "Katsokaa ilmailun täsmäinstrumenttia, jonka vertaista ihmisen teknologian suunnittelu ja työ ei ole saanut aikaan."

Pitman sanoo, että matelijat eivät ole voineet kehittyä linnuksi: "Ei ole olemassa ratkaisevaa geneettistä tai fossiilista todisteita siitä, että suomu kehittyi höyheniksi, vaihtolämpöiset tasalämpöisiksi, lentokyvyttömät lentokykyisiksi. Lintujen miltei jokainen kudos, luu ja elin eroaa dramaattisesti matelijoiden vastaavista elimistä."

Anatomian erikoistuntija tohtori David Menton tiivistää dinosta linnuksi -hypoteesin sanomalla, "Teoria lentokyvyn evoluutiosta ei niinkään ole teoria, joka koskee lintuja vaan se on teoria 'linnuille'".

Sellaisen teorian omaksuminen edellyttäisi, että päättelisimme: "Jos se näyttää ankalta ja kaakattaa kuin ankka, sen täytyy olla - siivekäs t-rex, tietysti!"

Tarjolla on paljon loogisempi teoria. Se edellyttää luopumista yhteisestä esi-isästä älykkään suunnittelun hyväksi. Näyttää siltä, että Genesiksen "lajiensa mukaan" -näkemys selittää biologista todellisuutta paljon paremmin kuin Darvinistinen evoluutio.

Vaikka Archaeopteryxilla onkin muutamia "mosaiikimaisia" piirteitä, se näyttää siltä, että se on suunniteltu lentäväksi linnuksi eikä ylimääräisistä palasista kierrätetyksi siivekkääksi dinosaurukseksi.

Useilla nykyisin elävillä eläimillä, esimerkiksi vesinokkaeläimellä, varsieväkalalla ja strutsilla on myös mosaiikkimaisia piirteitä.

Yksikään niistä ei ole puuttuva rengas. Sitä ei myöskään ole Archie; sillä on liian paljon ominaisuuksia, joita vain todellisella linnulla voisi olla, joten se ei voi olla evoluution ikoni. Archaeopteryx on hienosti suunniteltu lintu, jonka veroista ihmiset eivät koskaan ole pystyneet kehittämään.

Lisätietoja

Uusi tutkimus kumoaa dinosaurusten ja lintujen sukulaisuuden. Lue tästä.

Voit lukea lisää vesinokkaeläimistä tästä.

Lähteet:

Blown Away by Design: Michael Denton and Birds' Lungs. 1999. Creation 21(4):14-15. http://www.answersingenesis.org/creation/v21/i4/design.asp

Gish, Duane T. 1995. Evolution: The fossils Still Say NO! El Cajon, CA: Institute for Creation Research.

Menton, David ja Carl Wieland. 1994. Bird Evolution Flies Out The Window: An Anatomist talks about Archaeopteyx. Creation Ex Nihilo 16(4): 16- 19. http://www.answersingenesis.org/creation/v16/i4/birds.asp

Pitman, Michael. 1984. Adam and Evolution. London: Rider.

Prum, Richard O. ja Alan H. Brush. 2003. Which Came First, the Feather or the Bird? Scientific American 288 (3):60 -69.

Sarfati, Jonathan. 1998. Book review: Climbing Mount Improbable. TJ 12(1):29-34. http://www.answersingenesis.org/tj/v12/i1/improbable.asp

________________. 2002a Refuting Evolution. 2.painos. Acacia Ridge, Australia: Answers in Genesis.

________________. 2002b. Ostrich Eggs Break Dino-to-Bird Theory. Creation 25(1):34-35.

Wells, Jonathan. 2002. Inherit the Spin: Darwinists Answer "Ten Questions" With Evasions and Falsehoods. http://www.arn.org/docs/wells/jw_inheritthespin.htm

Wieland, Carl. 2004. Dynamic Life: Changes in Living Things. (DVD). Answers in Genesis.

____________. 2005. Dinos Breathed like Birds? TJ 19(3): 11 -12. <