sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hindulaisten maailma. Kuva: Popular Science Monthly Volume 10, Public Domain.





Joel Kontinen

Matti Kassila jatkoi vielä keskustelua. Seuraavassa uusi vastineeni.

Matti Kassila kirjoitti sokeasta uskosta (Suur-Keuruu 18.12.2006) määrittelemättä, mitä hän termillä tarkoitti. Eksistentialismin isä Søren Kierkegaard piti uskoa sokeana hyppynä. Tällaisella uskolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Voisimme yhtä hyvin uskoa vaikkapa oven kahvaan.

Kassila epäili kristinuskon ainutlaatuisuutta ja tarjosi islamia ja hindulaisuutta varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi. Varteenotettavuus on tosin jokseenkin kyseenalaista. Islamin mukaan ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, vaan Allah määrää viime kädessä senkin, mitä tällä hetkellä kirjoitan Acerillani.

Intialaisen ajattelun mukaan taas kaikki on harhaa ja maailma lepää neljän suuren elefantin päällä. Elefanttien alla on jättiläismäinen merikilpikonna. Onko siis ihme, että tiede ja teknologia kehittyivät lännessä, jossa ainakin ennen uskottiin maailman olevan rationaalinen? Suosittelen perehtymistä sosiologi Rodney Starkin tuotantoon.

1900-luvun kenties tunnetuimmat kristilliset ajattelijat, Narnia-sarjan luoja professori C. S. Lewis sekä filosofi Francis A. Schaeffer, ovat tarkastelleet "nykyaikaisen teologian" lähtökohtia ja tuloksia kirjoituksissaan.

He ovat päätyneet siihen, että tällaisella skeptisyydellä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Samaa mieltä on esimerkiksi myös dosentti Timo Eskola, jonka teosta Ateistit alttarilla suosittelen oheislukemistoksi.

Räisäsellä ja Myllykoskella on tarjota vain villejä hypoteeseja, joita edes kaikki liberaaliteologit eivät hyväksy.

Todellisuudessa arkeologia ja raamatuntutkimus ovat osoittaneet, että sekä Uusi että Vanha testamentti ovat hämmästyttävät tarkkoja kuvauksia omasta ajastaan (Jerikon muurit, muinaiset hallitsijat, paikallisten virkamiesten nimet, merireitit).

Moni entinen skeptikko on alettuaan tutkia Raamattua joutunut tunnustamaan, että Raamattu on sittenkin totta.

Ja mikä onkaan Raamatun keskeinen sanoma? "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän lähetti oman ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16).

Toivotan teille kiinnostavaa löytöretkeä Raamatun maailmaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.