Joel Kontinen
On pimeä ilta. Juopunut etsii epätoivoisesti jotain lyhtypylvään luota. Ohikulkija pysähtyy ja kysyy, mitä mies etsii. Tämä sanoo kadottaneensa lompakkonsa.
Ohikulkija ryhtyy auttamaan miestä. "Oletko varma, että hukkasit sen tähän?" hän kysyy juopuneelta.
"En tietenkään", tämä vastaa. "Se tapahtui puoli korttelia tuonnempana."
"Miksi et siten etsi sieltä?"
"Koska siellä ei ole katuvaloa."
Tämä Billy Grahamin kertoma tarina muistui mieleeni, kun luin professori Tapio Puolimatkan kirjaa Usko, tiede ja evoluutio. Vain materialistisiin selityksiin uskovat ateistiset tieteentekijät sulkevat kaikki paitsi luonnolliset selitykset tieteen ulkopuolelle.
He näkevät todellisuuden vain materialismin valossa.
Tiede (lat. sciencia, 'tieto') on totuuden etsintää - tai ainakin sen pitäisi olla. Mutta jos tieteessä hyväksytään vain ateistisia päätelmiä, se on pohjimmiltaan epärehellistä varsinkin, jos ja kun ateismilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ateismi on maailmanselitysmalli, jonka ennakko-oletus (Jumalaa ei ole) sanelee lopputuloksen (Jumalasta ei ole voida tietää mitään).
Harvardin yliopiston biologi Richard Lewontin, jota Puolimatka lainaa kirjassaan, on tunnustanut, että tiedemiehet ehdoin tahdoin keksivät perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he "eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin."
Tuloksena on epäuskottavia darvinistisia satuja, joilla ei ole mitään tekemistä empiirisen tieteen kanssa. Todellisuudessa monet seikat viittaavat vahvasti siihen, että elämä on älykkään suunnittelun tulos. Meidät on toisin sanoen luotu.
Lähteet:
Lewontin, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books , s. 31, (9.1.1997).
Puolimatka, Tapio. 2008. Usko, tiede ja evoluutio. Helsinki: Uusi Tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.