Miljoonia helmiveneitä Grand Canyonissa

Kuva: Nobu Tamura, CC BY-SA 4.0.





Joel Kontinen

Grand Canyon on yksi maailman värikkäimmistä geologisista muodostelmista. Kanjonia, joka on 440 kilometriä pitkä, 28 kilometriä leveä ja 1,6 kilometriä syvä, on käytetty todisteena siitä, mitä hitaat geologiset prosessit voivat saada aikaan. Sitä on markkinoitu osoituksena miljoonista vuosista.

Mutta kaksi luomiseen uskovien tiedemiesten odottamatonta löytöä haastaa dogmin miljoonia vuosia vanhasta maapallosta.

Ensin Mount Saint Helensin purkaus vuonna 1980 osoitti, että kalliokerrostumat ja jokikanjonit voivat muodostua vain muutamassa tunnissa. Sitten Grand Canyonista löytyi miljardeja helmiveneiden fossiileja.

Mitä ovat helmiveneet?

Helmiveneet (Nautiloidea) ovat meressä eläviä nilviäisiä, joilla on pitkä kuori. Jotkin nautilida-lahkoon kuuluvat helmiveneet elävät edelleenkin Tyynessämeressä ja Intian valtameressä. Eläimen tieteellinen nimi on peräisin kreikan kielen substantiivistä nautilos, 'merimies.'

Se on osuva nimi nopeasti liikkuvalle syvänmeren oliolle, joka käyttää suihkuvoimaa päästäkseen eteenpäin. Silti eläinten nopeuskaan ei kyennyt säästämään niitä hengissä katastrofissa, joka hautasi ne ennen kuin niillä oli aikaa pelastautua.

Evoluutiolasit = ei löytöjä

Monet kuvittelevat, että tiedemiehet ovat erittäin objektiivisia, mutta tieteen historia on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että syvälle juurtuneet dogmit voivat vääristää ajattelua ja jopa estää tiedemiehiä tekemästä löytöjä. Answers in Genesiksen USA:n osaston johtaja Ken Ham monesti käyttää analogiaa evoluutiolaseista, jotka estävät ihmisiä näkemästä todisteita Raamatun historiasta.

Kuva: Roger Bolsius, CC BY-SA 3.0.

Geologit, jotka uskoivat, että Coloradojoki kaiversi Grand Canyonin hitaasti 70 miljoonan vuoden aikana eivät odottaneet näkevänsä, että kanjonin kalkkikiveen on hautautunut miljardeja syvänmeren eläimiä.

Vaikka ensimmäiset helmiveneiden fossiilit löydettiin vuonna 1966, tutkijat uskoivat, että ne olivat erittäin harvinaisia Grand Canyonissa.

Raamattulasit = hämmästyttäviä löytöjä

Vuonna 1995 Steven Austin ja Kurt Wise, kaksi Raamattuun uskovaa tiedemiestä, huomasivat, että Grand Canyonin kallioseinämien ulkonemilla oli ainakin 71 helmiveneen fossiilia.

Neljä vuotta myöhemmin Steven Austin tutki ulkonemat tarkemmin ja huomasi satoja helmiveneitä muutamassa päivässä. Niitä oli kaiken kokoisia, hyvin pienistä parimetrisiin, mikä viittasi siihen, että suuri joukko niin nuoria kuin vanhoja yksilöitä hautautui samalla kertaa.

Tämä löytö tukee Raamatun kertomusta Nooan ajan vedenpaisumuksesta, joka tuhosi maan noin 4300 vuotta sitten (1. Moos. 6-8; 2. Pietari 3:6).

Helmiveneet olivat juuttuneet kerrostumaan, joka on 2 -15 metriä paksuinen ja ainakin 280 kilometriä pitkä. Kerrostumassa on luultavasti kymmenen miljardia helmiveneen fossiilia sekä muitakin merieläimiä, esimerkiksi koralleja.

Tohtori Austin päätteli virtaussimulaatioiden perusteella, että valtava ja erittäin nopea sedimenttivirtaus pysäytti helmiveneet, ja ne fossiloituivat liki silmänräpäyksessä.

Aiempi vakioselitys (hitaasti virtaava meri) ei olisi mitenkään voinut saada aikaan ilmiöitä, jota Austin osuvasti kutsuu massasurmaksi.

Mikä mahdollisti tämän löydön? Raamatun luomiseen uskovat geologit eivät antaneet miljoonien vuosien pakkopaidan turhaan estää etsimästä vaihtoehtoisia kanjoninmuodostuksen malleja.

Useammat geologit uskoivat, että miljoonat vuodet ovat totta, mutta raamattulasit eli Genesiksen historiaan luottaminen teki löydön mahdolliseksi.

ICR:n geologi, tohtori Steven Austin ja muut kreationistitiedemiehet tiesivät mikä etsiä. He löysivät miljardeja kuolleita olioita Grand Canyonin kalkkikivikerrostumasta. 15 prosenttia helmiveneistä oli hautautunut pystysuoraan. Todisteet tukevat nopeaa katastrofaalista hautausta.

Creation Science Association for Mid American nettisivustolla todetaan: "Jos olisit lautamiehenä ja näkisit miljardeja helmiveneitä (keskimäärin liki metrin pituisia) haudattuna, 15% niistä pystyssä kuorensa varassa ja tietäisit hydrauliikan malleista, että ne kaikki voivat kerrostua päivässä, äänestäisitkö, että kerrostuman muodostus ja massasurma kesti 30 miljoonaa vuotta?"

Grand Canyon on vain yksi monista fossiilihautausmaista, joita on kaikkialla maailmassa. Kuolleet eläimet kertovat synnin palkasta.

Fossiilit kuvaavat Pietarin toisen kirjeen 3. luvun tuhoa. Pietarin sanat kuvannevat uniformitarismia, näkemystä, jonka mukaan vähittäiset muutokset miljoonien vuosien kuluessa ovat synnyttäneet ne geologiset muodostelmat, jotka näemme ympärillämme. Pietarin kirjeen jakso viittaa siihen, että jos emme usko, mitä Jumala on tehnyt menneisyydessä, emme ehkä kykene näkemään, mitä Hän tekee tulevaisuudessa: "Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: 'Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti.'

Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan . . . Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee."

Päätelmä

Grand Canyonin on pitkään käytetty todisteena miljoonista vuosista. Mutta vuonna 1980 Mount Saint Helensin purkaus osoitti, että suuria kerrostumia voi muodostua vain muutamassa tunnissa.

On hyviä syitä uskoa, että Grand Canyon on voinut muodostua nopeasti. Miljardit helmiveneiden fossiilit puhuvat nopeasta hautauksesta Nooan ajan vuoden kestävässä katastrofissa. Vain maailmanlaajuinen tuhotulva on pystynyt tekemään kanjonin seinämistä nopeasti liikkuvien merieläinten hautausmaan. On tullut aika pohtia uudelleen aikakäsityksiämme. Pikkusen vettä pitkän ajan kuluessa ei olisi voinut haudata miljardeja helmiveneitä kalkkikiveen mutta paljon vettä lyhyessä ajassa on helposti pystynyt siihen.

Lähteet:

Austin, Steven. 2003. Geologic Evidences for Very Rapid Strata Deposition in the Grand Canyon. Answers in Genesis DVD.

Austin, Steven A. 1990. Were Grand Canyon Limestones Deposited by Calm and Placid Seas? Acts & Facts 20:1. Impact article #210.

Creation Science Association. Local Evidence for Creation. http://www.csama.org/CSA-LOCL.HTM. Garner, Paul. 2004. The Grand Canyon Adventure - Part One. Origins 40:3. http://www.biblicalcreation.org.uk/scientific_issues/GrandCanyon_1.pdf

ICR Geologist Presents Discovery at Geologic Society Meeting. Acts & Facts 32:1, Jan 2003.

Morris, John ja Steven A. Austin. 2003. Footprints in the Ash. Green Forest, AR: Master Books.

Nutting, Dave and Mary Jo Nutting. 2004. Nautiloids: An Amazing Discovery in the Grand Canyon. Think & Believe 21:5, Nov/Dec 2004. http://www.discovercreation.org/newlet/NovDec%202004.htm.