Joel Kontinen
"Pahinta, mitä Jumalalle olemme tehneet, on, että olemme jättäneet hänet rauhaan. Hän voisi olla yhtä kohtelias meille." - C. S. Lewis: Kärsimyksen ongelma (suom. Maritta Pesonen), s. 53.
Aadam ja Eeva hylkäsivät Jumalan käskyn ja lähtivät kulkemaan omaa tietään. Se vei heidät alas, aivan kuten miehen, joka jätti Jerusalemin ja lähti kohti Jerikoa. Matkalla rosvot kävivät hänen kimppuunsa.
Aadamille ja Eevalle kävi vielä pahemmin: synti kävi heidän kimppuunsa. He joutuivat eroon Jumalasta.
Monet ovat lähteneet matkaan ilman Jumalaa. He ovat kuvitelleet jättäneensä Hänet rauhaan. Jumala ei kuitenkaan ole unohtanut heitä.
Ihminen on luullut pääsevänsä vapaaksi unohtamalla Jumalan. Hän on erehtynyt katkerasti. Synti on päässyt orjuuttamaan hänet. Jeesus sanoi: "Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34).
Ero Jumalasta ei ole tuonut ihmiselle onnea. Raamattu osoittaa syyn: ihminen on iankaikkisuusolento. "Iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä" (Saarn. 3:11).
Kirkkoisä Augustinus sanoi: "Herra, Sinä olet luonut meidät itseäsi varten, ja meidän sielumme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa."
Syntiinlankeemus ei sittenkään ole täysin lohduton kertomus. Jumala lähti etsimään Aadamia. "Missä sinä olet?" Hän huusi (1. Moos. 3:9). Hän löysi ihmisen.
Syntiinlankeemus ei ole myytti. Jumala lähetti Poikansa maailmaan ihmisen rikkomuksen vuoksi. Jeesus sanoi tulleensa etsimään niitä, jotka ovat kadoksissa. "Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan" (Luuk. 19:10).
Meidän ei tarvitse kuin antaa Hänen löytää meidät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.