Sitkeitä myyttejä

Joel Kontinen

Kirjoitin Suur Keuruu -lehteen 3.11.2006 jutun Kainin vaimosta. Juttu herätti vilkasta keskustelua. Elokuvaohjaaja Matti Kassila ihmetteli, miten kukaan voi enää uskoa Raamatun kirjaimelliseen totuuteen, koska hänen mielestään Raamattu on täynnä myyttejä ja kirjoitettiin aikana, jolloin maapalloa pidettiin litteänä.

Matti Kassilan kannanotto (SK 13.11) kirjoitukseeni tukee näkemystä, että Kainin vaimo on edelleenkin hyvin ajankohtainen. Kassila valittelee, että valistuksen kirkas auringonpaiste ei vielä ole pystynyt tunkeutumaan kristittyjen mytologiseen maailmaan.

Kassila ei ole ensimmäinen, joka pohti tällaista. Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire (1694-1778) julisti aikoinaan, että sadan vuoden kuluttua Raamattu olisi täysin unohdettu. Toisin kävi. Voltaire'n kuoltua hänen kotitalostaan tuli raamattuseuran päämaja.

Minkä vuoksi tiede ja tekniikka kehittyivät länsimaissa? Syy on kristinuskon tarjoama rationaalinen maailmankuva. Monet suurimmista tiedemiehistä ja -naisista olivat tunnustavia kristittyjä,jotka uskoivat Kainin vaimon olleen todellinen historiallinen henkilö.

Esimerkiksi USA:n Apollo-ohjelman kehittäjä Wernher von Braun ja MRI-skannaustekniikan keksijä Raymond Damadian lukeutuvat kreationisteiksi.

Väittäessään Raamatun kertomuksia myyteiksi Kassila itse toistelee ikivanhoja myyttejä. Käsitys litteästä maapallosta ei ole peräisin Raamatusta vaan skeptikkojen mielikuvituksesta.

Kirkkohistoria tuntee vain kaksi varhaisajan kristillistä ajattelijaa, jotka pitivät maapalloa litteänä ja heistäkin Lactantiusta (245 - 325) pidettiin harhaoppisena. Kukaan kirkkoisistä ei hyväksynyt hänen näkemyksiään.

Nykyaikainen myytti litteästä maapallosta lienee peräisin amerikkalaisen kirjailijan Washington Irvingin (1783 - 1859) fiktiivisestä kertomuksesta. Tässä tarinassa Kristoffer Kolumbuksen vastustajat varoittivat, että hän putoaisi maapallon reunan yli, jos hän yrittäisi ylittää Atlantin.

Todellisuudessa tuon ajan kirkonmiehet jopa tiesivät kuinka suuri maapallo on.

Skeptikot ovat paisutelleet myös Galileon tapauksesta oman myyttinsä. Todellisuudessa Galileon ensisijaiset vastustajat olivat sen ajan huomattavimpia tiedemiehiä, jotka onnistuivat taivuttelemaan paavin puolelleen.

Tiedeyhteisö on edelleenkin hyvin suvaitsematon. Tohtori Damadianilta evättiin Nobelin palkinto luultavasti juuri siksi, että hän on kreationisti.

Toisin kuin Kassila väittää, evoluution juuret eivät ole tieteessä vaan antiikin Kreikan filosofiassa. Anaksimandros (n. 610- n.546 eKr.) opetti, että ensimmäiset oliot syntyivät vedestä ja kehittyneemmät oliot ilmaantuivat myöhemmin. Herakleitos (540-480 eKr.) väitti, että luonto on jatkuvassa muutoksen tilassa.

Tunnettu evolutionisti Michael Ruse on tunnustanut, että evoluutio on alusta lähtien ollut uskonto.

Richard Lewontin ja D.M.S Watson ovat puolestaan julistaneet, että tieteessä saa vedota vain materialistisiin syihin, vaikka ne kuulostaisivatkin älyttömiltä.

Kreationisti Louis Pasteur (1822-95) kumosi myytin, että elämä voi syntyä elottomasta, mutta evolutionistit pitävät yhä kynsin hampain kiinni tästä ikivanhasta sadusta.

Evoluution tukijalat ovat mutaatio ja luonnonvalinta. Luonnonvalinta voi valita ainoastaan jo olemassa olevasta geneettisestä aineksesta.

Muutos lajista toiseksi edellyttäisi informaation lisäystä. Evoluution ehkä tunnetuimmalta puolestapuhujalta Richard Dawkinsilta kysyttiin taannoin video-ohjelmassa, onko hänellä todisteita yhdestäkään hyödyllisestä mutaatiosta, joka olisi lisännyt geneettistä informaatiota.

Kysymystä seurasi 17 sekunnin täydellinen hiljaisuus. Tohtori Dawkinsin ilme vaihteli epäuskosta tyrmistykseen.

Evoluutio ei pysty edes selittämään elämän alkuperää. Jo yksi solu on niin mutkikas, että kaikkivaltiaalta evoluutiota loppuisi aika sen keksimiseen.

Sir Fred Hoyle on arvioinut, että maapallon pitäisi olla liki 300 kertaa arvioitua vanhempi, jotta ihmisen yhden solun aminohapot olisivat sattumalta voineet asettua oikeaan järjestykseen.

Hoyle myös sanoi, että elämän syntyminen sattumalta on yhtä todennäköistä kuin että pyörremyrsky pyyhältäisi romuvaraston halki ja kokoaisi romuista lentovalmiin Boeing 747-jumbojetin.

Hän lisäsi, että tämä ei onnistuisi vaikka koko universumi olisi täynnä pyörremyrskyjä ja romuvarastoja.

Raamatuntutkimus on nykyisin paljon muutakin kuin mitä M. Kassila sen olettaa olevan.

Heprean kielen asiantuntija professori Steven W. Boyd on esimerkiksi päätellyt, että todennäköisyys, että 1. Mooseksen kirjan alkuluvut ovat kirjallisuuslajiltaan historiallista proosaa, on 0,999972604 eli 99.997…prosenttia.

Ei siis ole mitään syytä takertua vanhoihin kreikkalaisiin myytteihin, kun voi uskoa Raamatun muuttumattomaan totuuteen.

Suosittelen niin Matti Kassilalle kuin muillekin lukijoille lääkäri Carl Wielandin kirjaa Kiviä ja luita, jota voi tilata tästä. Siinä kerrotaan lisää siitä, miten heiveröisiä evoluution parhaat "todisteet" ovat.

Keskustelu jatkui tämänkin jälkeen. Lue seuraava osa tästä.