Joel Kontinen
Vuoden 1925 Daytonin apinaoikeudenkäynnin aikana evoluution kannattajat puolustivat näkemyksiään esimerkiksi Nebraskan ihmisellä (Hesperopithecus haroldcookii). Todistusaineisto perustui yhteen hampaaseen, joka oli ennen muinoin kuulunut sukupuuttoon kuolleelle sikaeläimelle. Evolutionistit ovat itse kumonneet miltei kaikki argumentit, joita tuolloin käytettiin osoituksena evoluutiosta.
Jokin vuosi sitten Suur-Keuruun palstoilla käytiin pitkä keskustelu perimmäisistä kysymyksistä. Muuan nimimerkillä kirjoittanut vanha herrasmies toisteli kerta toisensa jälkeen, että hänen kirjahyllyssään oleva tietosanakirja todistaa, että Raamatun kuvaukset Jeesuksesta ovat legendoja eli pyhimystaruja. (Voit lukea ensimmäisen hieman lyhennetyn vastineeni tästä)
. Kirjoitin tuolloin, että hänen tulisi suhtautua tietosanakirjaansa hieman kriittisemmin, koska se, mitä ennen pidettiin tieteenä, on tänään myyttiä. Lainasin jatkokirjoituksessani WSOY:n Suurta Tietokirjaa (julkaistu 1959-61), jossa sanotaan, että afrikkalaiset ovat kuin suuria lapsia:
"Neekeri ottaa päivän sellaisena kuin se tulee, hän kiljuu, lörpöttelee ja laskee leveätä leikkiä. Hän nauttii kaikista niistä iloista, joita hetki tarjoaa. Vastoinkäyminen sananmukaisesti kaataa hänet maahan. Hän tuskailee, valittaa ja repii hiuksiaan kuin suurimmassa epätoivossa. Ja kohta kaikki taas on unohdettu, elämä hymyilee leveästi mustaa hymyä."
Harva enää kirjoittaisi tällaista tekstiä tietokirjassa. Mutta valitettavasti tieteellisissä julkaisuissa törmää apinajuttuihin liki päivittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.