Joel Kontinen
Monet väittävät, että kristinusko ei ole ainutlaatuinen. Heidän kannattaisi ensi töikseen pohtia, kuinka monen muun uskonnon perustaja on noussut kuolleista. Yksi tapa väistää tämä kiusallisen itsepintainen kysymys on sanoa, ettei Jeesus noussutkaan haudasta.
Tämä argumentti sortuu tiedon puutteeseen. Jeesuksen historiallisuudesta on vankat todisteet myös ei-kristillisistä lähteistä. Esimerkiksi Josefus (37-100 jKr.), Tacitus (55-117), Suestonius (69-140), Plinius nuorempi (61-113) ja Lukianos mainitsevat joko Kristuksen nimeltä tai viittaavat ristiinnaulitsemiseen.
Kristinusko painottaa ihmisen vapaata tahtoa ja vastuuta. Vaikka jumalien lepyttäminen tunnetaan monissa uskonnoissa, kristinusko pitää syntiä persoonallisen Jumalan lain rikkomisena.
Uusi testamentti kuvaa syntiä esimerkiksi eksymiseksi (kr. planao ), tottelemattomuudeksi ( parakoe), pahuudeksi (poneria) ja maalin ohi ampumiseksi (kr. subst. hamartia , verbi hamaretano). Ihminen on vastuussa omista teoistaan ja valinnoistaan. Hän ei voi syyttää niistä vanhempiaan, opettajaansa eikä yhteiskuntaa.
Kristittyjen virheet eivät ole merkki kristinuskon huonoudesta. Elämme syntiin langenneessa maailmassa emmekä ole täydellisiä. Voisimme yhtä hyvin väittää, että Henry Ford oli sadisti aloittaessaan valmistaa autoja liukuhihnalta, koska maailmassa nykyisin kuolee satojatuhansia ihmisiä vuosittain ja automobiilit tupruttavat kasvihuonekaasuja taivaan tuuliin.
Skeptikot ovat syyttäneet katolista kirkkoa ja Lutheria juutalaisvainoista. Laitostuttuaan kirkko teki monia virheitä, mutta esimerkiksi antisemitismi syntyi pikemminkin kateudesta ja ahneudesta kuin uskonnollisesta vakaumuksesta. Roomalaiskatolinen kirkko kaiken lisäksi suosi keskiajalla latinaa jumalanpalveluksissa ja koska ihmisillä ei ollut Raamattuja, he eivät myöskään tienneet, mitä siinä sanottiin.
Jo kirkkoisien joukossa oli myös niitä, jotka kehottivat kristittyjä suhtautumaan juutalaisiin rakkaudellisesti. Jeesuksen opetus käy selvästi ilmi esimerkiksi Luukkaan evankeliumin jaksosta 9:51-56, jossa Hän sanoo, ettei Ihmisen Poika tullut kadottamaan vaan pelastamaan sieluja.
Vaikka Raamatussa onkin käskyjä, ne eivät ole osoitus siitä, että Jumala haluaisi kiusata ihmisiä. Liikenneonnettomuudet eivät ole osoitus siitä, että liikennesäännöt ovat huonoja vaan ainakin osaksi siitä, että sääntöjä ei noudateta.
Jumalan tunnusomaisin piirre on rakkaus. Agape, jumalallinen rakkaus, sai Hänet tulemaan "lihaksi", elämään ihmisten keskuudessa ja kuolemaan kaikkien puolesta.
Monen on vaikea käsittää, että rakastava Jumala voisi asettaa kieltoja ja myös rangaista niitä, jotka eivät tottele Häntä. Esimerkiksi Nooan ajan vedenpaisumus oli muistutus siitä, että Jumala on myös pyhä ja vanhurskas. Maallinenkin tuomioistuin yleensä rankaisee niitä, jotka rikkovat lakeja.
Vaikka kristinuskoon liittyy syviä mysteerejä (inkarnaatio, sovitus, ylösnousemus), se on myös rationaalinen. Se toimii. Usko ei ole sokea. Se ei ole hyppy tuntemattomaan, niin kuin Søren Kierkegaard väitti, vaan sillä on selvä kohde: Jeesus Kristus, joka antaa elämälle tarkoituksen.
Rooman valtakunta vainosi kristittyjä ja surmasi heitä tuhansittain. Kirjeessään keisari Trajanukselle (n. 112 jKr.) Plinius nuorempi tunnusti kristittyjen korkean moraalin. Heidän ainoa rikoksensa oli se, että he eivät suostuneet kumartamaan keisaria jumalana. Heitä vainottiin sen vuoksi, että he halusivat seurata Kristusta. He tiesivät, että heidän uskontonsa perustajan hauta oli tyhjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.