Näiden kallioiden ikä ei ole kirkossa kuulutettu.
Joel Kontinen
Jääkausi on jättänyt monenlaisia merkkejä luontoon. Suomessa huomattavimpia nähtävyyksiä ovat jo kansallisen heräämisen ajan taiteilijoita innostaneet Ruoveden rotkolaaksot, joista tunnetuin on Helvetinkolu.
Geologisia muodostelmia käytetään monesti todisteina miljoonista vuosista. Usko miljooniin vuosiin on äärimmäisen dogmaattista niin geologien kuin maallikoidenkin keskuudessa, vaikka esimerkiksi meteorologi Michael Oard on todennut, että jääkausi on voinut syntyä ainoastaan yhden historiallisen tapahtuman eli Nooan ajan globaalin vedenpaisumuksen jälkimainingeissa.
Mutta usko vuosimiljooniin elää sitkeästi. Tämä kävi selvästi ilmi 15. 9. 2007 yleisöretkellä, jonka Metsähallitus ja Geologian tutkimuskeskus järjestivät Helvetinkolun kansallispuiston 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Sen aikana dosentti Heikki Hirvas kertoi kolun synnystä.
"Ei ole niin sanottua geologista totuutta", hän vakuutti. "Geologia ei ole eksakti tiede kuten matematiikka tai kemia", hän jatkoi ja havainnollisti, miten esimerkiksi 1960-luvun alussa epäiltiin mannerlaattojen liikkeitä ja Milankovicin syklien vaikutusta maapallon ilmastoon.
Serbialainen geofyysIKko ja tähtitieteilijä Milution Milankovic ehdotti, että Maan kiertoradan elliptisyys vaihtelee 100 000 vuoden sykleissä ja että tämä vaikuttaa dramaattisesti maapallon ilmastoon.
Tästä on päätelty, että jääkausia on myös ollut viime vuosimiljoonina noin 100 000 vuoden välein. Michael Oard on muistuttanut, että vielä 1970-luvulla uskottiin, että jääkausia oli neljä.
Metsähallituksen sivusto luontoon.fi arvioi rotkojen iäksi 150-200 miljoonaa vuotta. Hirvas taas kertoi, että Helvetinkolu muodostui noin 1,8-1,9 miljardia vuotta sitten. Hänen mukaansa iänmääritysmenetelmissä virheet ovat vain prosenttien luokkaa.
Hirvas vakuutti, että iännmääritysmenetelmät ovat varsin luotettavia, koska radioaktiivisten aineiden hajoamisnopeudet tunnetaan eli tiedetään, miten nopeasti tietty radioaktiivinen aine puoliintuu ja muuttuu toisiksi aineiksi.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Iänmääritysmenetelmät ovat luotettavia vain, jos seuraavat olettamukset pitävät paikkansa:
1. Emäisotooppien (alkuperäisen radioaktiivisen aineiden) ja tytärisotooppien (hajoamistuotteiden) määrään ei ole vaikuttanut mikään muu kuin radioaktiivinen hajoaminen.
2. Kun kallio muodostui, siinä oli tietty määrä tytärisotooppia, yleensä ei lainkaan.
3. Hajoamisnopeus on aina ollut vakio.
Käytännössä on mahdotonta tarkistaa, pitävätkö nämä olettamukset paikkansa, joten iänmääritysmenetelmiä ei voida pitää absoluuttisina. Institute for Creation Researchin RATE (Radioisotopes and the Age of The Earth) -tutkimushanke toi päivänvaloon todisteita, jotka osoittavat, että radioaktiivisten aineiden hajoamisnopeus ei ole ollut vakio.
Iänmääritysmenetelmiin ei siis voida luottaa, koska niiden perusolettamuksia ei voida tarkistaa. Lisäksi "huonot" tulokset ovat kiusallisen yleisiä.
Näin ollen vuosimiljoonia ei voida pitää geologisena totuutena.
Lähteet:
Ham, Ken (toim.). 2006. The New Answers Book. Green Forest: Master Books.
Helvetinjärven luonto ja nähtävyydet. Luontoon.fi. Metsähallituksen www-sivusto. http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=103
Institute for Creation Research. 2006. Thousands … Not Billions. DVD.
Oard, Michael. 2006. Where Does the Ice Age Fit? Teoksessa Ken Ham (toim.) The New Answers Book. Green Forest: Master Books, 207-219.
torstai 7. kesäkuuta 2018
Varhaisin lepakko muistutti nykylepakoita - myös tavoiltaan
Kuva: Obsidian Soul, CC BY-SA 3.0.
Joel Kontinen
Nature julkaisi vuonna 2010 lepakkotutkimuksen, joka haastaa vanhat käsitykset muinaisten lepakkojen kyvystä käyttää kaikuluotausta. Tutkijat arvelivat ennen, että "52 miljoonaa vuotta" vanha varhaisin lepakko Onychonycteris finneyi ei pystynyt kaikuluotaamaan.
Nina Veselka ja kollegat tutkivat 26 nykyistä lepakkolajia tietokonetomografialla ja vertaisvat niitä muinaislepakkoon. He päätyivät siihen, että myös Onychonycteris finneyi pystyi luultavasti käyttämään kaikuluotausta, koska sen kurkun luu oli yhteydessä sen korvanseudun luuhun aivan kuten nykylepakoillakin.
Jälleen kerran käy ilmi, että lajit pysyttelevät yllättävän pitkään samanlaisina - myös tavoiltaan.
Lähde:
Veselka, Nina, David D. McErlain, David W. Holdsworth, Judith L. Eger, Rethy K. Chhem, Matthew J. Mason, Kirsty L. Brain, Paul A. Faure ja M. Brock Fenton. 2010.A bony connection signals laryngeal echolocation in bats. Nature 463, 939-942.
Joel Kontinen
Nature julkaisi vuonna 2010 lepakkotutkimuksen, joka haastaa vanhat käsitykset muinaisten lepakkojen kyvystä käyttää kaikuluotausta. Tutkijat arvelivat ennen, että "52 miljoonaa vuotta" vanha varhaisin lepakko Onychonycteris finneyi ei pystynyt kaikuluotaamaan.
Nina Veselka ja kollegat tutkivat 26 nykyistä lepakkolajia tietokonetomografialla ja vertaisvat niitä muinaislepakkoon. He päätyivät siihen, että myös Onychonycteris finneyi pystyi luultavasti käyttämään kaikuluotausta, koska sen kurkun luu oli yhteydessä sen korvanseudun luuhun aivan kuten nykylepakoillakin.
Jälleen kerran käy ilmi, että lajit pysyttelevät yllättävän pitkään samanlaisina - myös tavoiltaan.
Lähde:
Veselka, Nina, David D. McErlain, David W. Holdsworth, Judith L. Eger, Rethy K. Chhem, Matthew J. Mason, Kirsty L. Brain, Paul A. Faure ja M. Brock Fenton. 2010.A bony connection signals laryngeal echolocation in bats. Nature 463, 939-942.
Afrikkalaiset kansantarinat ja darvinistiset selitykset: Liittyvätkö ne toisiinsa?
Kikujuheimon kansantarina kertoo, miksi hyeena ontuu. Kuva: Gastrocycle, CC BY-SA 3.0
Joel Kontinen
Käsite just so story (näin se on -kertomus) sai alkunsa nobelisti Rudyard Kiplingin vuonna 1902 julkaistusta tarinakokoelmasta Just So Stories for Little Children. Tarinoissa selitetään, miten esimerkiksi leopardi sai pilkkunsa ja kameli kyttyränsä.
Kipling ei itse keksinyt tätä ideaa. Vastaavanlaisia ajatuksia voidaan nähdä afrikkalaisissa kansansaduissa, jotka ovat peräisin vuosikymmeniä tai jopa satoja vuosia ennen Kiplingin aikaa.
Kenian kikujuheimolla on esimerkiksi kiehtova selitys siitä, miten hyeena näyttää ontuvan liikkuessaan (sen etujalat ovat pidemmät kuin takajalat). Tarinan mukaan hyeenat matkustivat kerran ilmojen halki kotkan siivellä mutta kun kotkaa rupesi kutiamaan, ne putosivat maahan ja loukkasivat jalkansa.
Darvinistit voivat tarjota selityksiä siihen, miksi apinat laskeutuivat puusta, mutta luoheimon traditio selittää, miksi apinat alun perin päätyivät asumaan puussa: Vanhaan aikaan apina ja elefantti olivat hyviä ystäviä, mutta heidän ystävyytensä loppui, kun elefantti alkoi epäillä, että apina oli huijannut häntä. Apina oli saanut karjamarkkinoilta ison pulskan lehmän, kun taas elefantti joutui tyytymään säälittävän laihaan lehmään. Ihmiset rupesivat pilkkaamaan elefanttia, joka suuttui ja ajoi apinan puuhun.
Tarinan mukaan apinat ovat siitä lähtien eläneet puussa.
Kaikkien nykyisten evoluutiotarinoiden äiti lienee Charles Darwinin valveuni pienestä lammikosta, jossa ensimmäisen elävän solun sanotaan syntyneen. Ennen Darwinia oli Jean-Baptiste Lamarck, joka keksi tarinan siitä, miten kirahvi sai pitkän kaulansa kurottautumalla akasiapuun yläoksiin kuivan kauden aikana.
Tämän skenaarion suurin ongelma piilee siinä, että kirahvit yleensä suosivat akasian alaoksia eivätkä yläoksia. Darvinistien näin se on -kertomukset ovat tulvillaan tällaisia ongelmia.
Harvardin yliopiston biologi Richard Lewontin kirjoitti vuonna 1997 The New York Review of Books-julkaisussa, että tiedemiehet ehdoin tahdoin keksivät perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin.
He pitävät kannastaan kiinni, koska he "eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin."
Tämä on valitettavaa. Sen sijaan, että uusdarvinistiset biologit antaisivat todisteiden puhua puolestaan he pitävät kiinni a priori -sitoumuksestaan eli sulkevat suunnittelun täysin ulos pienestä maailmastaan.
Lähteet:
Lewinton, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books, s. 31 (9.1.1997).
Mwangi, Rose. 1970. Kikuju Folktales: Their Nature and Value. Nairobi: Kenya Literature Bureau.
Odaga, Bole Asenath. 1980. Thu Tinda! Stories From Kenya. Nairobi: Uzima.
Joel Kontinen
Käsite just so story (näin se on -kertomus) sai alkunsa nobelisti Rudyard Kiplingin vuonna 1902 julkaistusta tarinakokoelmasta Just So Stories for Little Children. Tarinoissa selitetään, miten esimerkiksi leopardi sai pilkkunsa ja kameli kyttyränsä.
Kipling ei itse keksinyt tätä ideaa. Vastaavanlaisia ajatuksia voidaan nähdä afrikkalaisissa kansansaduissa, jotka ovat peräisin vuosikymmeniä tai jopa satoja vuosia ennen Kiplingin aikaa.
Kenian kikujuheimolla on esimerkiksi kiehtova selitys siitä, miten hyeena näyttää ontuvan liikkuessaan (sen etujalat ovat pidemmät kuin takajalat). Tarinan mukaan hyeenat matkustivat kerran ilmojen halki kotkan siivellä mutta kun kotkaa rupesi kutiamaan, ne putosivat maahan ja loukkasivat jalkansa.
Darvinistit voivat tarjota selityksiä siihen, miksi apinat laskeutuivat puusta, mutta luoheimon traditio selittää, miksi apinat alun perin päätyivät asumaan puussa: Vanhaan aikaan apina ja elefantti olivat hyviä ystäviä, mutta heidän ystävyytensä loppui, kun elefantti alkoi epäillä, että apina oli huijannut häntä. Apina oli saanut karjamarkkinoilta ison pulskan lehmän, kun taas elefantti joutui tyytymään säälittävän laihaan lehmään. Ihmiset rupesivat pilkkaamaan elefanttia, joka suuttui ja ajoi apinan puuhun.
Tarinan mukaan apinat ovat siitä lähtien eläneet puussa.
Kaikkien nykyisten evoluutiotarinoiden äiti lienee Charles Darwinin valveuni pienestä lammikosta, jossa ensimmäisen elävän solun sanotaan syntyneen. Ennen Darwinia oli Jean-Baptiste Lamarck, joka keksi tarinan siitä, miten kirahvi sai pitkän kaulansa kurottautumalla akasiapuun yläoksiin kuivan kauden aikana.
Harvardin yliopiston biologi Richard Lewontin kirjoitti vuonna 1997 The New York Review of Books-julkaisussa, että tiedemiehet ehdoin tahdoin keksivät perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin.
He pitävät kannastaan kiinni, koska he "eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin."
Tämä on valitettavaa. Sen sijaan, että uusdarvinistiset biologit antaisivat todisteiden puhua puolestaan he pitävät kiinni a priori -sitoumuksestaan eli sulkevat suunnittelun täysin ulos pienestä maailmastaan.
Lähteet:
Lewinton, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books, s. 31 (9.1.1997).
Mwangi, Rose. 1970. Kikuju Folktales: Their Nature and Value. Nairobi: Kenya Literature Bureau.
Odaga, Bole Asenath. 1980. Thu Tinda! Stories From Kenya. Nairobi: Uzima.
Aaltojen halki kävi apinan tie
Joel Kontinen
Etelä-Amerikan apinoiden alkuperä on darvinisteille suuri mysteeri. He uskovat, että apinat alun perin kehittyivät Afrikassa. Molekyylitutkimukset ja morfologiset tutkimukset viittaavat siihen, että vanhan maailman apinat löysivät tiensä myöhemmin merten ylin Amerikkaan.
Ongelma on siinä, että Afrikan ja Etelä-Amerikan uskotaan eronneen toisistaan 100-120 miljoonaa vuotta sitten ja että Etelä-Amerikka oli sen jälkeen saari noin 3, 5 - 80 miljoonaa vuotta ennen meidän päiviämme.
Molekyylitutkimukset kertovat, että Etelä-Amerikan apinat (Platyrrhini) erosivat Afrikan apinoista (Catarrhini) noin 35 miljoonaa vuotta sitten.
Mutta apinat joka tapauksessa keksivät keinon päästä valtameren yli. Niinpä darvinistit otaksuvat, että niiden on täytynyt matkustaa lautoilla vetten halki.
Ja koska kukaan oikeaoppinen darvinisti ei tohdi epäillä iänmääritysmenetelmien uskottavuutta, ainoaksi selitykseksi kelpaa se, että vanhan maailman apinat olivat varsin pelottomia purjehtijoita.
Lähde:
Luskin, Casey. 2010. Sea Monkey Hypotheses Refute the NCSE's Biogeography Objections to Explore Evolution. Evolution News and Views. (2.3.).
"Roska-RNA:ta" ei ole olemassa
Blausen.com staff (2014).Medical gallery of Blausen Medical 2014. WikiJournal of Medicine 1 (2).
Joel Kontinen
Roska-RNA:ta ei ole olemassakaan, kerrotaan Pittsburgin yliopiston tuoreessa tutkimuksessa. Apulaisprofessori Bino John kollegoineen julkaisi tutkimuksen Journal of Virology -lehdessä.
RNA:lla eli ribonukleiinihapolla on tärkeä tehtävä solun sisäisessä tiedonsiirrossa.
Tutkimusryhmänsä pani merkille, että ennen niinkin lyhyt kuin 15 nukleotidin pätkä RNA:ta osallistuu elimistön biologisiin prosesseihin. Ennen sitä pidettiin roskana.
Tutkijat kutsuvat näitä pikkuriikkisiä RNA:n pätkiä us-RNA:ksi (unusually small RNA eli epätavallisen pieni RNA). He löysivät ne tutkiessaan herpes-virusta.
Tohtori John arvelee, että us-RNA:n avulla voidaan diagnosoida tauteja ja kohdentaa uusia lääkkeitä.
Darvinistinen ajattelu eli näkemys, että olemme täynnä eläimellisen menneisyytemme tarpeettomaksi käyneitä jäänteitä eli surkastumia, esti pitkään lääketieteen kehitystä. Vasta viime vuosina tutkijat ovat alkaneet vapautua evoluution pakkopaidasta.
Seuraukset ovat olleet varsin myönteisiä.
Lähde:
University of Pittsburgh Schools of the Health Sciences. 2009. No Such Thing As 'Junk RNA,' Say Researchers. Science Daily (18.10.).
Joel Kontinen
Roska-RNA:ta ei ole olemassakaan, kerrotaan Pittsburgin yliopiston tuoreessa tutkimuksessa. Apulaisprofessori Bino John kollegoineen julkaisi tutkimuksen Journal of Virology -lehdessä.
RNA:lla eli ribonukleiinihapolla on tärkeä tehtävä solun sisäisessä tiedonsiirrossa.
Tutkimusryhmänsä pani merkille, että ennen niinkin lyhyt kuin 15 nukleotidin pätkä RNA:ta osallistuu elimistön biologisiin prosesseihin. Ennen sitä pidettiin roskana.
Tutkijat kutsuvat näitä pikkuriikkisiä RNA:n pätkiä us-RNA:ksi (unusually small RNA eli epätavallisen pieni RNA). He löysivät ne tutkiessaan herpes-virusta.
Tohtori John arvelee, että us-RNA:n avulla voidaan diagnosoida tauteja ja kohdentaa uusia lääkkeitä.
Darvinistinen ajattelu eli näkemys, että olemme täynnä eläimellisen menneisyytemme tarpeettomaksi käyneitä jäänteitä eli surkastumia, esti pitkään lääketieteen kehitystä. Vasta viime vuosina tutkijat ovat alkaneet vapautua evoluution pakkopaidasta.
Seuraukset ovat olleet varsin myönteisiä.
Lähde:
University of Pittsburgh Schools of the Health Sciences. 2009. No Such Thing As 'Junk RNA,' Say Researchers. Science Daily (18.10.).
Richard Dawkins taistelee taas tuulimyllyjä vastaan
Honoré Daumier: Don Quijote y Sancho Panza, n. 1868. CC BY-SA 4.0.
Joel Kontinen
Vaikka Richard Dawkinsin uusimman kirjan The Greatest Show on Earth suomennos onkin saanut yhtä mahtipontisen nimen - Maailman hienoin esitys - kuin alkuperäisteos, se tuskin saa muut kuin oikeaoppiset ateistit innostumaan evoluution ihmeistä.
Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka on kaikesta päätellen ihastunut kirjaan. Tämä ei ole ihme, sillä hän suhtautuu darvinistiseen evoluutioon yhtä kritiikittömästi kuin hengenheimolaisensa Richard Dawkins, joka on sentään ansainnut miljoonia puntia, dollareita ja euroja kiplingimäisillä tarinoillaan.
Eläkepäiviä viettävä Richard Dawkins turvautuu tapansa mukaan teologisiin argumentteihin pyrkiessään osoittamaan, miksi Jumala ei suunnitellut jotain elintä niin kuin Dawkins olisi halunnut.
Toisin kuin hän itse kuvittelee, Dawkins ei kuitenkaan ole kaikkitietävä. Jos ihmisen silmä olisi suunniteltu Dawkinsin haluamalla tavalla, sokeutuisimme tilapäisesti joka kerta, kun salamavalo räpsähtäisi silmiemme edessä.
Dawkins luottaa sutunnaisuuden voimaan. Hän myöntää, että luonnonvalinta ei suunnittele vaan "toimii satunnaisten muunnosten [mutaatioiden] kautta."
Richard Dawkins ei kuitenkaan tiedä, miten mutaatiot voisivat lisätä geneettistä informaatioita, jota ilman darvinistinen evoluutio ei voi toimia. Kun häneltä kysyttiin tätä, seurauksena oli pitkän pitkä hiljaisuus.
Dawkins ei vastannut kysymykseen. Hän yritti myöhemmin selittää, miksi hän ei osannut vastata, mutta silloinkin taisi muisti pettää.
Myös maailman hienoin esitys osoittaa lähinnä sen, että emme näe todisteita darvinistisesta evoluutiosta, koska niiden näkemisen edellyttäisi, että luopuisimme terveestä kriittisyydestä.
Dawkinsin kirjan suomeksi julkaisut Terra Cognita ansaitsisi vähintään huuhaa-pystin kirjavalinnoistaan. Tieteellisenä itseään pitävä pienkustantamo on lähinnä erikoistunut levittämään ateistien teoksia.
Lähteet:
Bergman, Jerry. 2000. Inverted Human Eye a Poor Design? Perspectives on Science and Christian Faith 52:18-30.
Vanhalakka, Vesa. 2009. Richard Dawkins sivaltaa todisteet tiskiin. Aamulehti 31. 12. 2009, B19.
Joel Kontinen
Vaikka Richard Dawkinsin uusimman kirjan The Greatest Show on Earth suomennos onkin saanut yhtä mahtipontisen nimen - Maailman hienoin esitys - kuin alkuperäisteos, se tuskin saa muut kuin oikeaoppiset ateistit innostumaan evoluution ihmeistä.
Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka on kaikesta päätellen ihastunut kirjaan. Tämä ei ole ihme, sillä hän suhtautuu darvinistiseen evoluutioon yhtä kritiikittömästi kuin hengenheimolaisensa Richard Dawkins, joka on sentään ansainnut miljoonia puntia, dollareita ja euroja kiplingimäisillä tarinoillaan.
Eläkepäiviä viettävä Richard Dawkins turvautuu tapansa mukaan teologisiin argumentteihin pyrkiessään osoittamaan, miksi Jumala ei suunnitellut jotain elintä niin kuin Dawkins olisi halunnut.
Toisin kuin hän itse kuvittelee, Dawkins ei kuitenkaan ole kaikkitietävä. Jos ihmisen silmä olisi suunniteltu Dawkinsin haluamalla tavalla, sokeutuisimme tilapäisesti joka kerta, kun salamavalo räpsähtäisi silmiemme edessä.
Dawkins luottaa sutunnaisuuden voimaan. Hän myöntää, että luonnonvalinta ei suunnittele vaan "toimii satunnaisten muunnosten [mutaatioiden] kautta."
Richard Dawkins ei kuitenkaan tiedä, miten mutaatiot voisivat lisätä geneettistä informaatioita, jota ilman darvinistinen evoluutio ei voi toimia. Kun häneltä kysyttiin tätä, seurauksena oli pitkän pitkä hiljaisuus.
Dawkins ei vastannut kysymykseen. Hän yritti myöhemmin selittää, miksi hän ei osannut vastata, mutta silloinkin taisi muisti pettää.
Myös maailman hienoin esitys osoittaa lähinnä sen, että emme näe todisteita darvinistisesta evoluutiosta, koska niiden näkemisen edellyttäisi, että luopuisimme terveestä kriittisyydestä.
Dawkinsin kirjan suomeksi julkaisut Terra Cognita ansaitsisi vähintään huuhaa-pystin kirjavalinnoistaan. Tieteellisenä itseään pitävä pienkustantamo on lähinnä erikoistunut levittämään ateistien teoksia.
Lähteet:
Bergman, Jerry. 2000. Inverted Human Eye a Poor Design? Perspectives on Science and Christian Faith 52:18-30.
Vanhalakka, Vesa. 2009. Richard Dawkins sivaltaa todisteet tiskiin. Aamulehti 31. 12. 2009, B19.
Händelin Halleluja pikaruokapaikassa
Joel Kontinen
"Hän hallitsee aina ja iankaikkisesti, halleluja." Jumalan ylistäminen on kuulunut oleellisesti jouluun jo siitä lähtien, kun Betlehemin paimenet saivat kuulla syntyneestä Messiaasta. Mutta harva lienee kokenut sitä, mitä Seaway Mall-nimisen kanadalaisen pikaruokapaikan asiakkaat kuulivat ja näkivät 13. marraskuuta vuonna 2010.
Kun pianisti lakkaa soittamasta Jingle Bellsiä Wellandissa Ontariossa sjaitsevassa pikaruokapaikassa, tummahiuksinen nuori nainen siirtää tarjottimensa syrjään. Kännykkä korvallaan hän nousee seisomaan ja kajauttaa ilmoille Georg Friedrich Händelin Messias-oratorion Halleluja-kuoron alun. Ravintolan toisella puolella seissyt huppariasuinen mies yhtyy lauluun. Pian kassajonossa seisova pariskunta tekee samoin. Ruokapaikan keskiosassa istuneet mies ja nainen nousevat seisomaan tuolille ja laulamaan.
Jotkut ruokailijat vaikuttavat hämmentyneiltä, mutta toiset kaivavat kameransa esille. Kohta koko pikaruokapaikka soi ylistystä Jumalalle.
Tempaus oli osa ontariolaisen Chorus Niagaran joulunavausta. Kuoron 80 laulajaa soluttautui ostajien joukkoon.
Kännykkä korvalla laulanut nainen on sopraano Stephanie Tritchew, josta tuli YouTuben ansiosta tähti Taputuksista päätellen yleisö piti esityksestä, jota on YouTubessä katsottu yli yhdeksän miljoonaa kertaa. Kuoron tavoite oli levittää jouluiloa tavallisille shoppailijoille.
Siinä kuoro onnistui yllättävän hyvin.
Dawkinsharha
Dawkins vuonna 2006. Shane Pope, CC BY 2.0.
Joel Kontinen
Englanninkielinen videonpätkä leikkii ajatuksella, että Richard Dawkins ei ole voinut kirjoittaa niitä kirjoja, joissa hänen nimensä on kannessa, vaan niiden on täytynyt kehittyä sattumalta jo olemassa olevasta kirjallisuudesta.
Videon tekijät tarttuvat myös Dawkinsin mieliteemaan suunnittelijan suunnittelijasta ja kysyvät, että jos Dawkins kaikesta huolimatta suunnitteli kirjansa (mikä ei tosin näytä todennäköiseltä), niin kuka suunnitteli Dawkinsin? The Dawkins Delusion on muutenkin kiehtova parodia aikamme tunnetuimman ateistin ajattelusta.
Joel Kontinen
Englanninkielinen videonpätkä leikkii ajatuksella, että Richard Dawkins ei ole voinut kirjoittaa niitä kirjoja, joissa hänen nimensä on kannessa, vaan niiden on täytynyt kehittyä sattumalta jo olemassa olevasta kirjallisuudesta.
Videon tekijät tarttuvat myös Dawkinsin mieliteemaan suunnittelijan suunnittelijasta ja kysyvät, että jos Dawkins kaikesta huolimatta suunnitteli kirjansa (mikä ei tosin näytä todennäköiseltä), niin kuka suunnitteli Dawkinsin? The Dawkins Delusion on muutenkin kiehtova parodia aikamme tunnetuimman ateistin ajattelusta.
Mitä Jeesus ajatteli Raamatusta??
Caesarea Maritimasta löydettyyn kiven on kaiverrettu sekä keisari Tiberiuksen että Pontinus Pilatuksen nimi. Kuva: Marion Doss, CC BY-SA 2.0.
Joel Kontinen
"Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: 'Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.' Mutta Jeesus vastasi: 'On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.' " (Matt. 4:1-4).
Jeesuksella oli tapana korostaa Raamatun tärkeyttä ja erehtymättömyyttä. Esimerkiksi Vuorisaarnassa Hän sanoi: "Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut" (Matt. 5:18).
Luukas on kirjannut muistiin tapauksen, jossa Jeesus keskusteli fariseusten kanssa rahasta. Tuolloin Jeesus ilmaisi saman asian hieman eri sanoin.
"Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa" (Luuk. 16:17).
Lailla Hän todennäköisesti tarkoitti Mooseksen kirjoituksia, pentateukkia eli Vanhan testamentin viittä ensimmäistä kirjaa. Eräässä toisessa yhteydessä Hän sanoi:
"Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua -- juuri minusta hän on kirjoittanut" (Joh. 5:46).
Paholainen on alusta alkaen käyttänyt samaa strategiaa. Hän koettaa saada ihmisen epäilemään Jumalaa ja etenkin Hänen Sanaansa. "Onko Jumala todella sanonut?" hän kysyi jo Eedenissä.
Nyt monet teologit ja skeptikot kyselevät samaa. He pitävät etenkin Genesistä, alkujen kirjaa, epäluotettavana ja mieluummin uskovat täysin naturalistisia selityksiä kaiken alusta.
Jeesus sen sijaan piti Genesistä historiana. Hänelle Ensimmäisen Mooseksen kirjan henkilöt, esimerkiksi Aadam, Eeva, Abel ja Nooa, olivat todellisia historiallisia henkilöitä. Kun fariseukset kysyivät häneltä avioerosta Markuksen evankeliumin kymmenennessä luvussa, Hän vastasi lainaamalla Genesistä: "Luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi' ".
Hän toisin sanoen samassa virkkeessä sekä kannatti perinteistä näkemystä avioliitosta että torjui darvinistisen evoluution.
Moni skeptikko on uskonut ja toivonut, että Raamattu menettäisi merkityksensä. Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire ennusti, että ihmiset unohtaisivat Raamatun viimeistään sadan vuoden kuluttua hänen kuolemastaan. Hän erehtyi ja hänen kodistaan tuli raamattuseuran päämaja.
Vuonna 1965 Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov lupasi näyttää Venäjän viimeisen kristityn TV:ssä. Hän ehti kuolla ennen kuin Venäjän viimeisin Kristuksen seuraaja oli edes syntynyt.
1970-luvulla Albanian johtaja Enver Hoxha julisti Albanian olevan maailman ensimmäinen uskonnoton valtio. Hänkin erehtyi. Nykyisin monet kristityt lähetyssaarnaajat julistavat evankeliumia albaaneille, jotka täyttävät entisen ateistivaltion kirkot.
Jumalan sana on edelleenkin elävä ja väkevä, niin kuin heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa.
Edesmennyt englantilainen anglikaanipappi John Wenham sanoi: "Kristukselle Vanha testamentti oli totta, auktoritatiivista, inspiroitua. Hänestä Vanhan testamentin Jumala oli elävä Jumala ja Vanhan testamentin opetus elävän Jumalan opetusta. Hänestä se, mitä Kirjoitukset sanoivat, Jumala sanoi."
Jeesus painotti Kirjoitusten tärkeyttä. Kerta toisensa jälkeen Hän kysyi: "Ettekö ole lukeneet..?" Hän oletti, että Hänen kuulijansa myös pitivät lukemaansa sanankohtaa totena.
Vaikka on parempi olla Sanan tekijä kuin sen kuulija, kukaan ei voi olla Sanan tekijä ellei hän ensin pidä sitä totena ja luotettavana.
Amerikkalainen julistaja ja kirjailija Dave Hunt kertoo miehestä, joka saarnasi Lontoon Hyde Parkissa. Puistosaarnaaja sanoi, että jokainen, joka ei usko Jumalaan, on hullu.
Kuuntelijoiden joukossa oli mies, joka huusi: "Minä olen ateisti. Jos voitte osoittaa, että minä olen hullu, niin julkaisen sen lehdissä ja me ajamme teidät ulos kaupungista!"
"Ettekö todellakaan usko Jumalaan?" saarnaaja kysyi.
"En takuulla! Olen taistellut Jumalaa vastaan koko ikäni!"
"Sanokaapa minulle," saarnaaja vastasi, "jos mies, joka tuhlaa elämänsä taisteluun olematonta vastaan, ei ole hullu, niin kuka sitten on?"
Mutta aikamme ateistit jaksavat Richard Dawkinsin johdolla edelleenkin kamppailla "olematonta" vastaan.
"Eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi" (Joh. 10:35), Jeesus sanoi. Ne pitävät edelleenkin paikkansa, vaikka moni jumalankieltäjä uskottelisi jotain täysin muuta.
Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvun jakeissa 19 ja 20:
"Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan."
Viime aikojen tieteelliset löydöt ovat ravisuttaneet ateistien uskomusjärjestelmää ja osoittaneet, että Paavali oli oikeassa:
· Microsoftin perustaja Bill Gates on sanonut, että DNA (eli solun rakennusohjeet sisältävä biologinen ohjelma) on kuin tietokoneohjelma mutta paljon mutkikkaampi kuin mitä ihminen on laatinut.
· Biokemian tutkimukset ovat osoittaneet, että roska-DNA:ta ei ole olemassakaan. Muutama vuosi sitten sitä vielä pidettiin todisteena darvinistisesta evoluutiosta ja ihmisen ja simpanssin lähisukulaisuudesta.
· Luonto todistaa Luojan viisaudesta. Niinkin pieni lintu kuin punarinta käyttää hämmästyttävän tehokasta kvanttiteknologiaa matkallaan talvenviettopaikkaansa. Vaikka punarinnan aivot painavat vain muutaman gramman, se kykenee hyödyntämään maapallon magneettikenttää suunnistaessaan. Se käyttää tehokkaampaa teknologiaa kuin yksikään laboratoriossa työskentelevä valkotakkinen tutkija.
Se, mitä me uskomme Raamatusta ei ole akateeminen kysymys. Jumalan Sana ei ole vain teoriaa.
Apostoleilla oli samanlainen käsitys Kirjoituksista kuin Jeesuksella. Paavali kirjoitti Toisessa Kirjeessään Timoteukselle, kolmas luku, jakeet 15-17:
"Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä."
"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana", Paavali kirjoitti Kolossalaisille kolmannen luvun jakeessa 16. Vuoden 1992 Kirkkoraamattu ilmaisee asian hieman toisesta perspektiivistä: "Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne". Jos me todella noudattaisimme tätä kehotusta, seuraukset voisivat olla varsin yllättäviä.
Jos uskomme Jeesuksen tavoin, että Raamattu on luotettava Jumalan Sana, huomaamme myös, että sen lupaukset toteutuvat meidän silmiemme edessä, myös meidän omassa elämässämme.
"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
""Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä [siis Jeesuksessa vahvistuksen," Paavali kirjoittaa Toisen Korinttilaiskirjeen 1. luvun jakeessa 20 ja jatkaa: "Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: 'Aamen', Jumalan kunniaksi."
Joel Kontinen
"Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: 'Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.' Mutta Jeesus vastasi: 'On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.' " (Matt. 4:1-4).
Jeesuksella oli tapana korostaa Raamatun tärkeyttä ja erehtymättömyyttä. Esimerkiksi Vuorisaarnassa Hän sanoi: "Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut" (Matt. 5:18).
Luukas on kirjannut muistiin tapauksen, jossa Jeesus keskusteli fariseusten kanssa rahasta. Tuolloin Jeesus ilmaisi saman asian hieman eri sanoin.
"Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa" (Luuk. 16:17).
Lailla Hän todennäköisesti tarkoitti Mooseksen kirjoituksia, pentateukkia eli Vanhan testamentin viittä ensimmäistä kirjaa. Eräässä toisessa yhteydessä Hän sanoi:
"Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua -- juuri minusta hän on kirjoittanut" (Joh. 5:46).
Paholainen on alusta alkaen käyttänyt samaa strategiaa. Hän koettaa saada ihmisen epäilemään Jumalaa ja etenkin Hänen Sanaansa. "Onko Jumala todella sanonut?" hän kysyi jo Eedenissä.
Nyt monet teologit ja skeptikot kyselevät samaa. He pitävät etenkin Genesistä, alkujen kirjaa, epäluotettavana ja mieluummin uskovat täysin naturalistisia selityksiä kaiken alusta.
Jeesus sen sijaan piti Genesistä historiana. Hänelle Ensimmäisen Mooseksen kirjan henkilöt, esimerkiksi Aadam, Eeva, Abel ja Nooa, olivat todellisia historiallisia henkilöitä. Kun fariseukset kysyivät häneltä avioerosta Markuksen evankeliumin kymmenennessä luvussa, Hän vastasi lainaamalla Genesistä: "Luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi' ".
Hän toisin sanoen samassa virkkeessä sekä kannatti perinteistä näkemystä avioliitosta että torjui darvinistisen evoluution.
Moni skeptikko on uskonut ja toivonut, että Raamattu menettäisi merkityksensä. Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire ennusti, että ihmiset unohtaisivat Raamatun viimeistään sadan vuoden kuluttua hänen kuolemastaan. Hän erehtyi ja hänen kodistaan tuli raamattuseuran päämaja.
Vuonna 1965 Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov lupasi näyttää Venäjän viimeisen kristityn TV:ssä. Hän ehti kuolla ennen kuin Venäjän viimeisin Kristuksen seuraaja oli edes syntynyt.
1970-luvulla Albanian johtaja Enver Hoxha julisti Albanian olevan maailman ensimmäinen uskonnoton valtio. Hänkin erehtyi. Nykyisin monet kristityt lähetyssaarnaajat julistavat evankeliumia albaaneille, jotka täyttävät entisen ateistivaltion kirkot.
Jumalan sana on edelleenkin elävä ja väkevä, niin kuin heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa.
Edesmennyt englantilainen anglikaanipappi John Wenham sanoi: "Kristukselle Vanha testamentti oli totta, auktoritatiivista, inspiroitua. Hänestä Vanhan testamentin Jumala oli elävä Jumala ja Vanhan testamentin opetus elävän Jumalan opetusta. Hänestä se, mitä Kirjoitukset sanoivat, Jumala sanoi."
Jeesus painotti Kirjoitusten tärkeyttä. Kerta toisensa jälkeen Hän kysyi: "Ettekö ole lukeneet..?" Hän oletti, että Hänen kuulijansa myös pitivät lukemaansa sanankohtaa totena.
Vaikka on parempi olla Sanan tekijä kuin sen kuulija, kukaan ei voi olla Sanan tekijä ellei hän ensin pidä sitä totena ja luotettavana.
Amerikkalainen julistaja ja kirjailija Dave Hunt kertoo miehestä, joka saarnasi Lontoon Hyde Parkissa. Puistosaarnaaja sanoi, että jokainen, joka ei usko Jumalaan, on hullu.
Kuuntelijoiden joukossa oli mies, joka huusi: "Minä olen ateisti. Jos voitte osoittaa, että minä olen hullu, niin julkaisen sen lehdissä ja me ajamme teidät ulos kaupungista!"
"Ettekö todellakaan usko Jumalaan?" saarnaaja kysyi.
"En takuulla! Olen taistellut Jumalaa vastaan koko ikäni!"
"Sanokaapa minulle," saarnaaja vastasi, "jos mies, joka tuhlaa elämänsä taisteluun olematonta vastaan, ei ole hullu, niin kuka sitten on?"
Mutta aikamme ateistit jaksavat Richard Dawkinsin johdolla edelleenkin kamppailla "olematonta" vastaan.
"Eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi" (Joh. 10:35), Jeesus sanoi. Ne pitävät edelleenkin paikkansa, vaikka moni jumalankieltäjä uskottelisi jotain täysin muuta.
Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvun jakeissa 19 ja 20:
"Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan."
Viime aikojen tieteelliset löydöt ovat ravisuttaneet ateistien uskomusjärjestelmää ja osoittaneet, että Paavali oli oikeassa:
· Microsoftin perustaja Bill Gates on sanonut, että DNA (eli solun rakennusohjeet sisältävä biologinen ohjelma) on kuin tietokoneohjelma mutta paljon mutkikkaampi kuin mitä ihminen on laatinut.
· Biokemian tutkimukset ovat osoittaneet, että roska-DNA:ta ei ole olemassakaan. Muutama vuosi sitten sitä vielä pidettiin todisteena darvinistisesta evoluutiosta ja ihmisen ja simpanssin lähisukulaisuudesta.
· Luonto todistaa Luojan viisaudesta. Niinkin pieni lintu kuin punarinta käyttää hämmästyttävän tehokasta kvanttiteknologiaa matkallaan talvenviettopaikkaansa. Vaikka punarinnan aivot painavat vain muutaman gramman, se kykenee hyödyntämään maapallon magneettikenttää suunnistaessaan. Se käyttää tehokkaampaa teknologiaa kuin yksikään laboratoriossa työskentelevä valkotakkinen tutkija.
Se, mitä me uskomme Raamatusta ei ole akateeminen kysymys. Jumalan Sana ei ole vain teoriaa.
Apostoleilla oli samanlainen käsitys Kirjoituksista kuin Jeesuksella. Paavali kirjoitti Toisessa Kirjeessään Timoteukselle, kolmas luku, jakeet 15-17:
"Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä."
"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana", Paavali kirjoitti Kolossalaisille kolmannen luvun jakeessa 16. Vuoden 1992 Kirkkoraamattu ilmaisee asian hieman toisesta perspektiivistä: "Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne". Jos me todella noudattaisimme tätä kehotusta, seuraukset voisivat olla varsin yllättäviä.
Jos uskomme Jeesuksen tavoin, että Raamattu on luotettava Jumalan Sana, huomaamme myös, että sen lupaukset toteutuvat meidän silmiemme edessä, myös meidän omassa elämässämme.
"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
""Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä [siis Jeesuksessa vahvistuksen," Paavali kirjoittaa Toisen Korinttilaiskirjeen 1. luvun jakeessa 20 ja jatkaa: "Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: 'Aamen', Jumalan kunniaksi."
Muinaisten paimentolaisten tarinoita?
Kuva: Garrondo, CC BY-SA 3.0.
Joel Kontinen
Sanomalehtien lukijapalstoilla törmää usein väittämään, että Raamattu ei voi enää olla uskon ja moraalin ohjenuora, koska se koostuu oppimattomien paimentolaisten tarinoista. Nämä lukijat sanovat tietävänsä, että nykyisin ihmiset tietävät paljon enemmän asioista kuin muinaiset israelilaiset.
Todellisuudessa Raamatulla on varsin vähän tekemistä paimentolaisten kanssa. Jo Vanhan testamentin kirjoittajaluettelo voi tarjota yllättäviä oivalluksia paimentolaishypoteesin kannattajalle: Mooses oli saanut oppinsa Egyptin korkeakulttuurin parissa. Daavid ja Salomo olivat kuninkaita, ja Daniel toimi Babyloniassa korkeassa poliittisessa virassa.
Paimentolaisuudesta on tullut urbaanilegenda, joka on jäänyt elämään omaa elämäänsä.
Uuden testamentin kirjoittajista yksikään ei ollut paimentolainen. Paavali oli oppinut teologi ja Luukas lääkäri. Lääkärit eivät antiikissakaan olleet kovin oppimattomia.
Näihin vanhoihin kirjoituksiin sisältyy sitä paitsi yllättävän ajankohtaisia opetuksia. Raamattu oli aikaansa edellä myös monissa pienissä yksityiskohdissa. "Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi," kehotetaan Sananlaskuissa (6:6).
Tämä ei ole turha kehotus: Muurahaiset voivat rakentaa yli yhdeksän metriä korkean keon. Ihmisten pitäisi pystyttää yli kaksi kilometriä korkea rakennus kyetäkseen vastaavaan suoritukseen.
. Jeesus kehotti katsomaan kedon lintuja. Tutkijat ovat vasta hiljattain huomanneet, miten ihmeellisesti pienet linnut on suunniteltu. Punarinta esimerkiksi käyttää niin taitavaa kvanttiteknologiaa suunnistaessaan maapallon magneettikentän avulla, että ihminen ei vuosikymmenien tutkimustyön jälkeen pääse lähellekään sitä, mikä tältä pikkulinnulta sujuu kuin itsestään.
Raamatun hengelliset opetukset eivät myöskään ole vanhentuneita. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä, että evankeliumi on "Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat".
Tämä ei ole pelkkää teoriaa, vaan evankeliumi toimii käytännössä myös nyky-Suomessa. Siitä on paljon empiiristä eli kokemusperäistä näyttöä.
Evankeliumi muuttaa ihmisen, joka ottaa Jumalan tarjoaman pelastuksen vastaan.
Lähde:
Doyle, Shaun. 2011. Termite mounts: Cities in miniature. Creation 33 (2): 36-37.
Joel Kontinen
Sanomalehtien lukijapalstoilla törmää usein väittämään, että Raamattu ei voi enää olla uskon ja moraalin ohjenuora, koska se koostuu oppimattomien paimentolaisten tarinoista. Nämä lukijat sanovat tietävänsä, että nykyisin ihmiset tietävät paljon enemmän asioista kuin muinaiset israelilaiset.
Todellisuudessa Raamatulla on varsin vähän tekemistä paimentolaisten kanssa. Jo Vanhan testamentin kirjoittajaluettelo voi tarjota yllättäviä oivalluksia paimentolaishypoteesin kannattajalle: Mooses oli saanut oppinsa Egyptin korkeakulttuurin parissa. Daavid ja Salomo olivat kuninkaita, ja Daniel toimi Babyloniassa korkeassa poliittisessa virassa.
Paimentolaisuudesta on tullut urbaanilegenda, joka on jäänyt elämään omaa elämäänsä.
Uuden testamentin kirjoittajista yksikään ei ollut paimentolainen. Paavali oli oppinut teologi ja Luukas lääkäri. Lääkärit eivät antiikissakaan olleet kovin oppimattomia.
Näihin vanhoihin kirjoituksiin sisältyy sitä paitsi yllättävän ajankohtaisia opetuksia. Raamattu oli aikaansa edellä myös monissa pienissä yksityiskohdissa. "Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi," kehotetaan Sananlaskuissa (6:6).
Tämä ei ole turha kehotus: Muurahaiset voivat rakentaa yli yhdeksän metriä korkean keon. Ihmisten pitäisi pystyttää yli kaksi kilometriä korkea rakennus kyetäkseen vastaavaan suoritukseen.
. Jeesus kehotti katsomaan kedon lintuja. Tutkijat ovat vasta hiljattain huomanneet, miten ihmeellisesti pienet linnut on suunniteltu. Punarinta esimerkiksi käyttää niin taitavaa kvanttiteknologiaa suunnistaessaan maapallon magneettikentän avulla, että ihminen ei vuosikymmenien tutkimustyön jälkeen pääse lähellekään sitä, mikä tältä pikkulinnulta sujuu kuin itsestään.
Raamatun hengelliset opetukset eivät myöskään ole vanhentuneita. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä, että evankeliumi on "Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat".
Tämä ei ole pelkkää teoriaa, vaan evankeliumi toimii käytännössä myös nyky-Suomessa. Siitä on paljon empiiristä eli kokemusperäistä näyttöä.
Evankeliumi muuttaa ihmisen, joka ottaa Jumalan tarjoaman pelastuksen vastaan.
Lähde:
Doyle, Shaun. 2011. Termite mounts: Cities in miniature. Creation 33 (2): 36-37.
Risti ei jätä ketään kylmäksi
El Greco, 1602. Kristus kantaa ristiä. Public Domain.
Joel Kontinen
"Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen." (Joh. 19:17-18)
Risti on kahden vuosituhannen ajan herättänyt voimakkaita tunteita. Toiset haluaisivat kieltää krusifiksit, kun taas toiset pitävät aina pientä ristiä kaulassaan.
Toisella vuosisadalla jKr. elänyt satiirikko Lukianos Samosatalainen pilkkasi kristittyjä, jotka hänen mukaansa palvoivat "ristiinnaulittua sofistia". Sofistit olivat alun perin kierteleviä viisauden opettajia, mutta jälkipolvet kuvasivat heitä viisastelijoiksi, jotka suostuttelivat kuulijoitaan puhetaidollaan.
Filosofi Bertrand Russell oli myös saanut rististä tarpeekseen. Hän sanoi, että kristittyjen (Christians) tulisi kutsua itseään ristityiksi (Crosstians).
Risti on synnyttänyt lukuisia lauluja, virsiä, kärsimysnäytelmiä ja elokuvia. Neljänkymmenen vuoden ajan amerikkalainen evankelista Arthur Blessitt kulki ympäri maailmaa suuri puuristi selässään - ja herätti huomiota kaikkialla, minne hän meni.
Apostoli Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle: "Me - - julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus."
Risti symboloi Jumalan ääretöntä rakkautta ihmistä kohtaan. Pääsiäinen kertoo, että maailmankaikkeuden Luoja välitti meistä niin paljon, että Hän eli ihmisten keskellä ja kuoli meidän puolestamme, jotta meillä olisi yhteys Häneen.
Jeesuksen aikana toiset huusivat: "Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!" (Joh. 19:15). Toiset taas tunnustivat: " Herra -- Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä" (Joh. 6:68-69) ja "Minun Herrani ja Jumalani!" (Joh. 20:28).
Kumpaan joukkoon sinä haluat kuulua? Julkaistu alun perin Suur-Keuruussa 31.3. 2010
Joel Kontinen
"Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen." (Joh. 19:17-18)
Risti on kahden vuosituhannen ajan herättänyt voimakkaita tunteita. Toiset haluaisivat kieltää krusifiksit, kun taas toiset pitävät aina pientä ristiä kaulassaan.
Toisella vuosisadalla jKr. elänyt satiirikko Lukianos Samosatalainen pilkkasi kristittyjä, jotka hänen mukaansa palvoivat "ristiinnaulittua sofistia". Sofistit olivat alun perin kierteleviä viisauden opettajia, mutta jälkipolvet kuvasivat heitä viisastelijoiksi, jotka suostuttelivat kuulijoitaan puhetaidollaan.
Filosofi Bertrand Russell oli myös saanut rististä tarpeekseen. Hän sanoi, että kristittyjen (Christians) tulisi kutsua itseään ristityiksi (Crosstians).
Risti on synnyttänyt lukuisia lauluja, virsiä, kärsimysnäytelmiä ja elokuvia. Neljänkymmenen vuoden ajan amerikkalainen evankelista Arthur Blessitt kulki ympäri maailmaa suuri puuristi selässään - ja herätti huomiota kaikkialla, minne hän meni.
Apostoli Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle: "Me - - julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus."
Risti symboloi Jumalan ääretöntä rakkautta ihmistä kohtaan. Pääsiäinen kertoo, että maailmankaikkeuden Luoja välitti meistä niin paljon, että Hän eli ihmisten keskellä ja kuoli meidän puolestamme, jotta meillä olisi yhteys Häneen.
Jeesuksen aikana toiset huusivat: "Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!" (Joh. 19:15). Toiset taas tunnustivat: " Herra -- Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä" (Joh. 6:68-69) ja "Minun Herrani ja Jumalani!" (Joh. 20:28).
Kumpaan joukkoon sinä haluat kuulua? Julkaistu alun perin Suur-Keuruussa 31.3. 2010
keskiviikko 6. kesäkuuta 2018
Kun Charles Darwin erehtyi geologiasta
Charles Darwin Julia Margaret Cameronin kuvaamana. Public Domain.
Joel Kontinen
Vuonna 1834 H.M.S Beagle ankkuroi Argentiinan rannikolle. Jossain vaiheessa laivalla maailmaa kiertänyt Charles Darwin kiipesi jyrkänteelle ja katseli Santa Cruz -jokea, joka kiemurteli liki kymmenen kilometrin levyisessä laaksossa.
Hän näki laakson ja valtavia siirtolohkareita ja oletti näkevänsä niissä todisteita vuosimiljoonien mullistavasta työstä.
Darwin oli lukenut laivalla Charles Lyellin Principles of Geology- kirjaa. Lyell (1997-1875) oli lakimies, joka keksi uniformitarianismiksi kutsutun geologisen suunnan. Sen mukaan menneisyyttä tulee tulkita yksinomaan nykyisten prosessien mukaisesti.
Tuolloin 25-vuotias Charles Darwin Hänen päätteli, että joki oli hitaasti kaivertanut valtavan laakson.
Geologian tohtori Steven Austin luennoi Darwinin virheellisestä tulkinnasta Darwin Was Wrong -konferenssissa 13. 11.2009
Austin, joka on esimerkiksi tutkinut helmivenefossiileja Grand Canyonissa, kävi Darwinin jalanjäljissä Argentiinassa ja huomasi, ettei tämä millään voinut olla oikeassa.
Santa Cruz -joki puhuu selvästi katastrofismin puolesta. Jokilaakso on kymmenen kertaa niin leveä kuin itse joki. Vain valtavat vesi- tai jäämassat ovat voineet muodostaa niin massiivisen laakson ja kuljettaa sinne kivenjärkäleitä kymmenien, jopa satojen kilometrien päästä.
Austin pohtii, miksi Darwin erehtyi niin perusteellisesti Patagoniassa.
1. Ennakkokäsitykset sokaisivat hänet.
2. Hän luki väärää kirjaa eli Charles Lyellin Principles of Geology
3. Hän kehitteli virheellistä metodologiaa:
Osa tohtori Austinin luennosta on tällä videolla.
Joel Kontinen
Vuonna 1834 H.M.S Beagle ankkuroi Argentiinan rannikolle. Jossain vaiheessa laivalla maailmaa kiertänyt Charles Darwin kiipesi jyrkänteelle ja katseli Santa Cruz -jokea, joka kiemurteli liki kymmenen kilometrin levyisessä laaksossa.
Hän näki laakson ja valtavia siirtolohkareita ja oletti näkevänsä niissä todisteita vuosimiljoonien mullistavasta työstä.
Darwin oli lukenut laivalla Charles Lyellin Principles of Geology- kirjaa. Lyell (1997-1875) oli lakimies, joka keksi uniformitarianismiksi kutsutun geologisen suunnan. Sen mukaan menneisyyttä tulee tulkita yksinomaan nykyisten prosessien mukaisesti.
Tuolloin 25-vuotias Charles Darwin Hänen päätteli, että joki oli hitaasti kaivertanut valtavan laakson.
Geologian tohtori Steven Austin luennoi Darwinin virheellisestä tulkinnasta Darwin Was Wrong -konferenssissa 13. 11.2009
Austin, joka on esimerkiksi tutkinut helmivenefossiileja Grand Canyonissa, kävi Darwinin jalanjäljissä Argentiinassa ja huomasi, ettei tämä millään voinut olla oikeassa.
Santa Cruz -joki puhuu selvästi katastrofismin puolesta. Jokilaakso on kymmenen kertaa niin leveä kuin itse joki. Vain valtavat vesi- tai jäämassat ovat voineet muodostaa niin massiivisen laakson ja kuljettaa sinne kivenjärkäleitä kymmenien, jopa satojen kilometrien päästä.
Austin pohtii, miksi Darwin erehtyi niin perusteellisesti Patagoniassa.
1. Ennakkokäsitykset sokaisivat hänet.
2. Hän luki väärää kirjaa eli Charles Lyellin Principles of Geology
3. Hän kehitteli virheellistä metodologiaa:
Osa tohtori Austinin luennosta on tällä videolla.
Ihmeellisesti tehty
ATP-syntaasi. Tässä ei hukata energiaa. Kuva: Alex. X, CC BY-SA 3.0).
Joel Kontinen
Israelin kuningas Daavid ei tiennyt kovinkaan paljon biokemiasta, kun hän kirjoitti: "Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen" (Psalmi 139:14)
. Viime aikojen löydöt osoittavat, että meidät on tehty paljon ihmeellisemmin kuin mitä Daavid edes kuvitteli. Solun kaikki osat osaavat toimia yhteistyössä.
Solun energiataloudessa tarvittavaa ATP:tä (adenosiinitrifosfaattia) voidaan verrata polttoaineeseen, jota ilman solut eivät toimisi.
Creation Ministries International on tehnyt ATP:stä lyhyen videon:
Joel Kontinen
Israelin kuningas Daavid ei tiennyt kovinkaan paljon biokemiasta, kun hän kirjoitti: "Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen" (Psalmi 139:14)
. Viime aikojen löydöt osoittavat, että meidät on tehty paljon ihmeellisemmin kuin mitä Daavid edes kuvitteli. Solun kaikki osat osaavat toimia yhteistyössä.
Solun energiataloudessa tarvittavaa ATP:tä (adenosiinitrifosfaattia) voidaan verrata polttoaineeseen, jota ilman solut eivät toimisi.
Creation Ministries International on tehnyt ATP:stä lyhyen videon:
Creation Ministries International
Joel Kontinen
Luominen -lehden taustajärjestö Creation Ministries International esittäytyy englanniksi lyhyellä videolla, josta käy ilmi, miksi usko luomiseen on tärkeää:
Expelled: Miksi suunnittelusta ei saisi puhua?
Joel Kontinen
Vuonna 2008 Ben Steinin dokumenttifilmi Expelled: No Intelligence Allowed osoitti, että Darwinin arvostelu johtaa syrjintään.
Evolutionistit vainoavat tiedemiehiä ja opettajia, jotka uskaltavat nousta vastustamaan vallitsevaa uskomusjärjestelmää, jonka mukaan kaikki on syntynyt sattumalta itsestään.
Katso filmin traileri, jolla Richard Dawkins esimerkiksi tunnustaa, että hän ei suvaitse kilpailevaa opinkappaletta (doctrine).
Francis Schaeffer: Tiede on erittäin dogmaattista
Francis Schaeffer, Fair use.
Joel Kontinen
"Tieteen historia, myös meidän aikamme tiede, on monesti suhtautunut erittäin dogmaattisesti teorioihin, jotka on myöhemmin hylätty."
Kristitty filosofi Francis Schaeffer totesi näin vuonna 1975 ilmestyneessä kirjassa No Final Conflict.
Tieteentekijöiden objektiivisuus on toisin sanoen pelkkä myytti.
Tuskin mitään teoriaa tai ajatusrakennelmaa on puolustettu niin emotionaalisesti kuin Charles Darwinin ajattelusta inspiraatiota ammentavaa evoluutiota eli näkemystä, jonka mukaan kaikki elollinen on kehittynyt samasta yksisoluisesta kantaisästä.
Skeptikot ovat viime vuosikymmeninä monesti puolustaneet materialistista maailmankäsitystään argumenteilla, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi elämän syntymistä elottomasta pidetään selviönä, vaikka se on mahdotonta.
Elämä voi syntyä vain elävästä. Vesi ei ole taikajuoma, joka takaa elämän synnyn. Kuussakin on vettä, mutta tuskin edes pinttyneinkään darvinisti uskoo, että sieltä löytyy elämää.
Lähde:
Schaeffer, Francis A. 1975. No Final Conflict. The Bible Without Error in All That It Affirms. Downers Grove: InterVarsity Press.
Joel Kontinen
"Tieteen historia, myös meidän aikamme tiede, on monesti suhtautunut erittäin dogmaattisesti teorioihin, jotka on myöhemmin hylätty."
Kristitty filosofi Francis Schaeffer totesi näin vuonna 1975 ilmestyneessä kirjassa No Final Conflict.
Tieteentekijöiden objektiivisuus on toisin sanoen pelkkä myytti.
Tuskin mitään teoriaa tai ajatusrakennelmaa on puolustettu niin emotionaalisesti kuin Charles Darwinin ajattelusta inspiraatiota ammentavaa evoluutiota eli näkemystä, jonka mukaan kaikki elollinen on kehittynyt samasta yksisoluisesta kantaisästä.
Skeptikot ovat viime vuosikymmeninä monesti puolustaneet materialistista maailmankäsitystään argumenteilla, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi elämän syntymistä elottomasta pidetään selviönä, vaikka se on mahdotonta.
Elämä voi syntyä vain elävästä. Vesi ei ole taikajuoma, joka takaa elämän synnyn. Kuussakin on vettä, mutta tuskin edes pinttyneinkään darvinisti uskoo, että sieltä löytyy elämää.
Lähde:
Schaeffer, Francis A. 1975. No Final Conflict. The Bible Without Error in All That It Affirms. Downers Grove: InterVarsity Press.
Kristinuskon mullistavat arvot
Karl Anton Hickelin muotokuva William Wilberforcesta (1759–1833), Public Domain.
Joel Kontinen
Kristinusko on ainutlaatuinen. Se eroaa kaikista muista uskonnoista radikaalin, mullistavan sanomansa vuoksi. Se ei ole pelkkä ideologia muiden joukossa. Vaikka useissa uskonnoissa on jonkinlainen moraalikoodi, Jeesuksen Kristuksen perustama uskonto muuttaa ihmisen, joka uskoo Häneen. Kuten apostoli Paavali kirjoittaa 2. Korinttilaiskirjeessä (5:17-18):
"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran."
Kristinusko ei muuta vain yksilöitä. Se voi myös muuttaa yhteiskuntaa. Kristitty poliitikko William Wilberforce (1759-1833) kampanjoi orjakauppaa vastaan ja saikin sen loppumaan Brittiläisestä imperiumista.
Pelastusarmeija ja monet kristilliset avustusjärjestöt ovat lievittäneet ihmisten aineellista kurjuutta. Kristinuskon muutos ei ole poliittista sanahelinää.
Kun apostolit Paavali ja Silas julistivat evankeliumia Tessalonikassa, heidän vastustajansa väittivät: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet, ja nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan." (Apostolien teot 17: 6-7).
Englanninkielinen New King James Version (NKJV) myös ilmaisee asian varsin värikkäästi: "These who have turned the world upside down have come here too."
Kristinusko ei keskity ihmisen tekoihin vaan siihen, mitä Jumalan Poika on tehnyt. Hän sanoi, että Hänen valtakuntansa "ei ole tästä maailmasta" (Johannes 18:36).
Jumalan valtakunta on mysteeri. Vuonna 1978 Donald B. Kraybill julkaisi kirjan The Upside-Down Kingdom.
Aikamme ihmisten on monesti vaikea ymmärtää valtakunnan arvoja. Valtakuntaa voitaneen kuvailla ilmauksilla jo nyt ja ei vielä. Valtakunta vaikuttaa jo nyt niissä, jotka ovat ottaneet sen Kuninkaan väitteet todesta. Mutta se ei vielä ole toteutunut koko laajuudessaan tässä maailmassa.
Ehkä juuri tämän vuoksi Jeesus opetti meitä rukoilemaan: "Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa" (Matteus 6:10).
Tulee aika, jolloin valtakunta perustetaan konkreettisesti maan päälle. Heprealaisten profeettojen muinaiset ennustukset toteutuvat: "Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa" (Jesaja 11: 6).
Joel Kontinen
Kristinusko on ainutlaatuinen. Se eroaa kaikista muista uskonnoista radikaalin, mullistavan sanomansa vuoksi. Se ei ole pelkkä ideologia muiden joukossa. Vaikka useissa uskonnoissa on jonkinlainen moraalikoodi, Jeesuksen Kristuksen perustama uskonto muuttaa ihmisen, joka uskoo Häneen. Kuten apostoli Paavali kirjoittaa 2. Korinttilaiskirjeessä (5:17-18):
"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran."
Kristinusko ei muuta vain yksilöitä. Se voi myös muuttaa yhteiskuntaa. Kristitty poliitikko William Wilberforce (1759-1833) kampanjoi orjakauppaa vastaan ja saikin sen loppumaan Brittiläisestä imperiumista.
Pelastusarmeija ja monet kristilliset avustusjärjestöt ovat lievittäneet ihmisten aineellista kurjuutta. Kristinuskon muutos ei ole poliittista sanahelinää.
Kun apostolit Paavali ja Silas julistivat evankeliumia Tessalonikassa, heidän vastustajansa väittivät: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet, ja nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan." (Apostolien teot 17: 6-7).
Englanninkielinen New King James Version (NKJV) myös ilmaisee asian varsin värikkäästi: "These who have turned the world upside down have come here too."
Kristinusko ei keskity ihmisen tekoihin vaan siihen, mitä Jumalan Poika on tehnyt. Hän sanoi, että Hänen valtakuntansa "ei ole tästä maailmasta" (Johannes 18:36).
Jumalan valtakunta on mysteeri. Vuonna 1978 Donald B. Kraybill julkaisi kirjan The Upside-Down Kingdom.
Aikamme ihmisten on monesti vaikea ymmärtää valtakunnan arvoja. Valtakuntaa voitaneen kuvailla ilmauksilla jo nyt ja ei vielä. Valtakunta vaikuttaa jo nyt niissä, jotka ovat ottaneet sen Kuninkaan väitteet todesta. Mutta se ei vielä ole toteutunut koko laajuudessaan tässä maailmassa.
Ehkä juuri tämän vuoksi Jeesus opetti meitä rukoilemaan: "Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa" (Matteus 6:10).
Tulee aika, jolloin valtakunta perustetaan konkreettisesti maan päälle. Heprealaisten profeettojen muinaiset ennustukset toteutuvat: "Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa" (Jesaja 11: 6).
Uutiset kristinuskon kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja
Nicolas de Largillière, n. 1724: Voltaire, Public Domain. Voltaire ennusti kristinuskon pikaista kuolemaa.
Joel Kontinen
Kristinuskon viholliset ovat aikojen saatossa ennustaneet Jeesuksen Kristuksen perustaman uskon kuolemaa. Jotkut skeptikot ovat ilmaisseet varsin konkreettisia ennustuksia. Yksikään niistä ei ole koskaan toteutunut.
Ranskalainen filosofi François-Marie Arouet (1694-1778), joka tunnetaan paremmin kirjailijanimestä Voltaire, ennusti, että vuosisadan kuluessa hänen kuolemastaan Raamattu olisi unohdettu. Hän toivoi, että valistusaatteet syrjäyttäisivät kristillisen uskon. Mutta kun Voltairen kuolemasta oli kulunut 50 vuotta, hänen kodistaan tuli Geneven raamattuseuran päämaja, jossa painettiin Raamattuja.
Entinen neuvostojohtaja Nikita Hruštšov (1894-1971) lupasi näyttää viimeisen kristityn Neuvostoliiton televisiossa vuonna 1965. Kävi kuitenkin niin, että Hruštšovin maallinen taival päättyi ennen kuin Venäjän viimeinen kristitty ehti edes syntyä.
1970-luvulla Albanian yksinvaltias Enver Hoxha (1908-1985) väitti, että hän hallitsi maailman ensimmäistä täysin uskonnotonta valtiota. Myös hän osoittautui vääräksi profeetaksi. Nykyisin kymmenet lähetyssaarnaajat julistavat evankeliumia kaikkialla Albaniassa ja kirkot täyttyvät kommunismiin pettyneistä ihmisistä.
Kuultuaan kuolinilmoituksensa julkaisemisesta Mark Twainin kerrotaan sanoneen: "Uutiset kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja."
Näyttää siltä, että tämä pätee myös kristinuskoon. Ei se ole vieläkään kuollut ja kuopattu. Tämän ei pitäisi olla yllätys kristityille. Jeesus Kristus lupasi: "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita" (Matteus 16:18).
Kun uskonnolliset johtajat vainosivat Jerusalemin apostoleja, nämä lainasivat rukouksessaan psalmia 2:
"Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan" (Apostolien teot 4:25-26).
Myös Voltaire, Hruštšov ja Hoxha pauhasivat ja ajattelivat turhia. He eivät kuitenkaan kyenneet tekemään loppua kristinuskosta. Usko, joka kääntää maailman ylösalaisin (Ap. t. 17:6), vaikuttaa ja tekee edelleenkin ihmeitä miljoonien ihmisten elämässä kaikkialla maapallolla.
Joel Kontinen
Kristinuskon viholliset ovat aikojen saatossa ennustaneet Jeesuksen Kristuksen perustaman uskon kuolemaa. Jotkut skeptikot ovat ilmaisseet varsin konkreettisia ennustuksia. Yksikään niistä ei ole koskaan toteutunut.
Ranskalainen filosofi François-Marie Arouet (1694-1778), joka tunnetaan paremmin kirjailijanimestä Voltaire, ennusti, että vuosisadan kuluessa hänen kuolemastaan Raamattu olisi unohdettu. Hän toivoi, että valistusaatteet syrjäyttäisivät kristillisen uskon. Mutta kun Voltairen kuolemasta oli kulunut 50 vuotta, hänen kodistaan tuli Geneven raamattuseuran päämaja, jossa painettiin Raamattuja.
Entinen neuvostojohtaja Nikita Hruštšov (1894-1971) lupasi näyttää viimeisen kristityn Neuvostoliiton televisiossa vuonna 1965. Kävi kuitenkin niin, että Hruštšovin maallinen taival päättyi ennen kuin Venäjän viimeinen kristitty ehti edes syntyä.
1970-luvulla Albanian yksinvaltias Enver Hoxha (1908-1985) väitti, että hän hallitsi maailman ensimmäistä täysin uskonnotonta valtiota. Myös hän osoittautui vääräksi profeetaksi. Nykyisin kymmenet lähetyssaarnaajat julistavat evankeliumia kaikkialla Albaniassa ja kirkot täyttyvät kommunismiin pettyneistä ihmisistä.
Kuultuaan kuolinilmoituksensa julkaisemisesta Mark Twainin kerrotaan sanoneen: "Uutiset kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja."
Näyttää siltä, että tämä pätee myös kristinuskoon. Ei se ole vieläkään kuollut ja kuopattu. Tämän ei pitäisi olla yllätys kristityille. Jeesus Kristus lupasi: "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita" (Matteus 16:18).
Kun uskonnolliset johtajat vainosivat Jerusalemin apostoleja, nämä lainasivat rukouksessaan psalmia 2:
"Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan" (Apostolien teot 4:25-26).
Myös Voltaire, Hruštšov ja Hoxha pauhasivat ja ajattelivat turhia. He eivät kuitenkaan kyenneet tekemään loppua kristinuskosta. Usko, joka kääntää maailman ylösalaisin (Ap. t. 17:6), vaikuttaa ja tekee edelleenkin ihmeitä miljoonien ihmisten elämässä kaikkialla maapallolla.
New Scientist: Ihmiset uskovat luonnostaan luomiseen
Eevan luominen. 1500-luvun puupiirros, Public Domain.
Joel Kontinen
Ihmiset uskovat luonnossa vallitsevaan teleologiaan eli tarkoituksellisuuteen, kertoo New Scientist -tiedelehti. Tämä kävi ilmi tuoreessa psykologisessa tutkimuksessa. Bostonin yliopiston psykologit Deborah Kelemen ja Evelyn Rosset esittivät amerikkalaisille yliopisto-opiskelijoille 230 kysymystä, joilla testattiin näiden käsitystä luonnossa vallitsevasta tarkoituksellisuudesta.
Opiskelijat esimerkiksi uskoivat, että maapallon otsonikerroksen tarkoitus on suojata planeetan elämää UV-säteilyltä. Naturalistisen näkemyksen mukaan tämä on väärä vastaus, koska se viittaa siihen, että planeetta on suunniteltu.
Suunnittelu on kielletty sana tieteessä, joka sulkee Jumalan kaiken ulkopuolelle. New Scientist -lehden haastattelemat tutkijat totesivat, että suurin osa Maan asukkaista uskoo luomiseen juuri sen vuoksi, että se näyttää luontevalta.
Kelemenin ja Rossetin tutkimuksessa nekin, joilla ei ollut uskonnollista taustaa, luottivat teleologisiin selityksiin. Näinhän sen pitäisikin olla. Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä (1:20): "Hänen [Jumalan] näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan."
Lähde:
Callaway, Ewen. 2009. Humans may be primed to believe in creation.New Scientist 2.3. 2009.
Joel Kontinen
Ihmiset uskovat luonnossa vallitsevaan teleologiaan eli tarkoituksellisuuteen, kertoo New Scientist -tiedelehti. Tämä kävi ilmi tuoreessa psykologisessa tutkimuksessa. Bostonin yliopiston psykologit Deborah Kelemen ja Evelyn Rosset esittivät amerikkalaisille yliopisto-opiskelijoille 230 kysymystä, joilla testattiin näiden käsitystä luonnossa vallitsevasta tarkoituksellisuudesta.
Opiskelijat esimerkiksi uskoivat, että maapallon otsonikerroksen tarkoitus on suojata planeetan elämää UV-säteilyltä. Naturalistisen näkemyksen mukaan tämä on väärä vastaus, koska se viittaa siihen, että planeetta on suunniteltu.
Suunnittelu on kielletty sana tieteessä, joka sulkee Jumalan kaiken ulkopuolelle. New Scientist -lehden haastattelemat tutkijat totesivat, että suurin osa Maan asukkaista uskoo luomiseen juuri sen vuoksi, että se näyttää luontevalta.
Kelemenin ja Rossetin tutkimuksessa nekin, joilla ei ollut uskonnollista taustaa, luottivat teleologisiin selityksiin. Näinhän sen pitäisikin olla. Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä (1:20): "Hänen [Jumalan] näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan."
Lähde:
Callaway, Ewen. 2009. Humans may be primed to believe in creation.New Scientist 2.3. 2009.
Toivo myllerrysten keskellä
Assyrian hallitsija Sanherib sotavaunuineen. Tuntematon, Public Domain.
Joel Kontinen
Vanhan testamentin profeetta Jeremia kirjoitti aikana, jolloin toivonpilkahdukset pakenivat luvatun maan asukkaita. Häntä kutsutaan itkeväksi profeetaksi, koska hän ennusti juutalaisille vaikeita aikoja, jopa maanpakolaisuutta. Hän oli myös valmis kantamaan heidän taakkansa.
500-luku eKr. oli vaikeaa aikaa israelilaisille. Maa jakautui kahdeksi kuningaskunnaksi Salomon hallituskauden jälkeen vuonna 931 eKr. Assyrialaiset valloittivat pohjoisen valtakunnan vuonna 722 eKr. ja Jeremian aikaan mennessä Babylonian armeija oli Jerusalemin porteilla.
Silti Jeremian kirjassa on hyvinkin lohduttavia lupauksia:
"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." (Jeremia 29:11).
Aivan kuten Jeremian päivän juutalaiset, mekin kuulemme huonoja uutisia. Iranin ja Pohjois-Korean sapelinkalistelu uhkaa maailmanrauhaa. Yhteiskunnan moraali on luhistumaisillaan.
Monet profeetat - sekä hengelliset että maalliset - ennustavat talouden luhistumista, ja he voivat olla oikeassa. Risti ja Linkkuveitsi kirjastaan tunnettu pastori David Wilkerson on varoittanut ruokapulasta ja mellakoista. Tulevaisuudentutkija Gerald Celente on ennustanut, että USA:n talous romahtaa totaalisesti muutaman vuoden kuluessa.
Kaikesta huolimatta Jumala hallitsee maailman tapahtumia. Hän voi opastaa meidät vaikeiden aikojen halki parempaan tulevaisuuteen.
Hän on luvannut olla niiden kanssa, jotka kutsuvat Häntä avuksi. Kuningas Daavid kirjoitti psalmissa 23:
"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi."
Vaikeat ajat tarjoavat meille mahdollisuuden luottaa Häneen, johon Daavid ja Jeremia panivat toivonsa. He oppivat sen, ettei Hän koskaan hylkää niitä, jotka turvaavat Häneen. Hänen nimensä on Jeesus Kristus. Hän on Immanuel, 'Jumala meidän kanssamme'.
Joel Kontinen
Vanhan testamentin profeetta Jeremia kirjoitti aikana, jolloin toivonpilkahdukset pakenivat luvatun maan asukkaita. Häntä kutsutaan itkeväksi profeetaksi, koska hän ennusti juutalaisille vaikeita aikoja, jopa maanpakolaisuutta. Hän oli myös valmis kantamaan heidän taakkansa.
500-luku eKr. oli vaikeaa aikaa israelilaisille. Maa jakautui kahdeksi kuningaskunnaksi Salomon hallituskauden jälkeen vuonna 931 eKr. Assyrialaiset valloittivat pohjoisen valtakunnan vuonna 722 eKr. ja Jeremian aikaan mennessä Babylonian armeija oli Jerusalemin porteilla.
Silti Jeremian kirjassa on hyvinkin lohduttavia lupauksia:
"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." (Jeremia 29:11).
Aivan kuten Jeremian päivän juutalaiset, mekin kuulemme huonoja uutisia. Iranin ja Pohjois-Korean sapelinkalistelu uhkaa maailmanrauhaa. Yhteiskunnan moraali on luhistumaisillaan.
Monet profeetat - sekä hengelliset että maalliset - ennustavat talouden luhistumista, ja he voivat olla oikeassa. Risti ja Linkkuveitsi kirjastaan tunnettu pastori David Wilkerson on varoittanut ruokapulasta ja mellakoista. Tulevaisuudentutkija Gerald Celente on ennustanut, että USA:n talous romahtaa totaalisesti muutaman vuoden kuluessa.
Kaikesta huolimatta Jumala hallitsee maailman tapahtumia. Hän voi opastaa meidät vaikeiden aikojen halki parempaan tulevaisuuteen.
Hän on luvannut olla niiden kanssa, jotka kutsuvat Häntä avuksi. Kuningas Daavid kirjoitti psalmissa 23:
"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi."
Vaikeat ajat tarjoavat meille mahdollisuuden luottaa Häneen, johon Daavid ja Jeremia panivat toivonsa. He oppivat sen, ettei Hän koskaan hylkää niitä, jotka turvaavat Häneen. Hänen nimensä on Jeesus Kristus. Hän on Immanuel, 'Jumala meidän kanssamme'.
Galaksien syntyteorioita epäillään
Kuva: ESA/Hubble, CC BY 4.0.
Joel Kontinen
Astronomit ovat löytäneet varhaisesta universumista hämmästyttävän suuren kuuman vetypilven. He arvelevat pilven muodostuneen 12,9 miljardia vuotta sitten. Maailmankaikkeus oli heidän käsityksensä mukaan tuolloin vain 800 000 vuoden ikäinen.
Pilven kooksi arvellaan 55 000 valovuotta eli yli puolet Linnunradan halkaisijasta. Näin suurta säteilykohdetta ei varhaisessa universumissa pitäisi olla. Mauna Kean Subaru-teleskoopilla löydetty kohde heittääkin suuren varjon naturalististen galaksienmuodostusteorioiden ylle.
Galaksien on luultu muodostuneen hiljakseen vuosimiljoonien aikana. Nyt näyttääkin siltä, että ne voivat muodostua huomattavasti nopeammin.
Tulee Genesis mieleen.
Lähteet:
Hand, Eric. 2009. Galaxies grow fat on 'big blob' meals. Nature news (22.4.)
Vanhalakka, Vesa. 2009. Jättiläiskä hämmentää universumin tutkijoita. Aamulehti 24.4. A11.
Joel Kontinen
Astronomit ovat löytäneet varhaisesta universumista hämmästyttävän suuren kuuman vetypilven. He arvelevat pilven muodostuneen 12,9 miljardia vuotta sitten. Maailmankaikkeus oli heidän käsityksensä mukaan tuolloin vain 800 000 vuoden ikäinen.
Pilven kooksi arvellaan 55 000 valovuotta eli yli puolet Linnunradan halkaisijasta. Näin suurta säteilykohdetta ei varhaisessa universumissa pitäisi olla. Mauna Kean Subaru-teleskoopilla löydetty kohde heittääkin suuren varjon naturalististen galaksienmuodostusteorioiden ylle.
Galaksien on luultu muodostuneen hiljakseen vuosimiljoonien aikana. Nyt näyttääkin siltä, että ne voivat muodostua huomattavasti nopeammin.
Tulee Genesis mieleen.
Lähteet:
Hand, Eric. 2009. Galaxies grow fat on 'big blob' meals. Nature news (22.4.)
Vanhalakka, Vesa. 2009. Jättiläiskä hämmentää universumin tutkijoita. Aamulehti 24.4. A11.
Keltainen leikkiauto kumoaa myytin vuosimiljoonista
Joel Kontinen
Kivien ja kallioiden uskotaan olevan miljoonia vuosia vanhoja. Mutta Australiasta kiven sisältä löytyi muovinen leikkiauto, jollaisia on tehty vasta korkeintaan 200 vuotta:
Kivien ja kallioiden uskotaan olevan miljoonia vuosia vanhoja. Mutta Australiasta kiven sisältä löytyi muovinen leikkiauto, jollaisia on tehty vasta korkeintaan 200 vuotta:
Jumala meidän kanssamme
Simon Ushakov: Christ-Emmanuel, 1668.Public Domain.
Joel Kontinen
Monien uskontojen jumalat ovat etäisiä hahmoja, jotka eivät juurikaan puutu luomakunnan tapahtumiin.
Kristinusko on poikkeus: se ilmoittaa Jumalan, joka tuli maan päälle elääkseen ihmisten rinnalla. Jeesus sai profeetallisen nimen Immanuel, 'Jumala meidän kanssamme' (Matt. 1:23). Hän samastui täydellisesti ihmiskuntaan. Hän syntyi pienessä Bethelemin kylässä niin kuin profeetta Miika oli ennustanut satoja vuosia aiemmin (Miika 5:1).
Jeesus tunsi inhimilliset ongelmat ja vaikeudet. Hän tiesi, mitä nälkä ja jano ovat. "Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin" (Hepr. 4:15).
Jumalan Poika tuli sovittamaan ihmiskunnan synnin. Vanhurskas Jumala oli sanonut: "Synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23). Jeesus kärsi kuolemasta säädetyn rangaistuksen Golgatan ristillä.
Mutta se ei ollut tappio: Hän voitti synnin ja kuoleman.
Miten Jeesuksen kuolema vaikuttaa meihin? Siitä ei ole meille mitään hyötyä, jos emme usko. Apostoli Paavali sanoi: "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa" (Room. 5:1).
Avainsana on usko. "Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen" (Joh. 1:12). Usko on ikuisen elämän edellytys.
Joel Kontinen
Monien uskontojen jumalat ovat etäisiä hahmoja, jotka eivät juurikaan puutu luomakunnan tapahtumiin.
Kristinusko on poikkeus: se ilmoittaa Jumalan, joka tuli maan päälle elääkseen ihmisten rinnalla. Jeesus sai profeetallisen nimen Immanuel, 'Jumala meidän kanssamme' (Matt. 1:23). Hän samastui täydellisesti ihmiskuntaan. Hän syntyi pienessä Bethelemin kylässä niin kuin profeetta Miika oli ennustanut satoja vuosia aiemmin (Miika 5:1).
Jeesus tunsi inhimilliset ongelmat ja vaikeudet. Hän tiesi, mitä nälkä ja jano ovat. "Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin" (Hepr. 4:15).
Jumalan Poika tuli sovittamaan ihmiskunnan synnin. Vanhurskas Jumala oli sanonut: "Synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23). Jeesus kärsi kuolemasta säädetyn rangaistuksen Golgatan ristillä.
Mutta se ei ollut tappio: Hän voitti synnin ja kuoleman.
Miten Jeesuksen kuolema vaikuttaa meihin? Siitä ei ole meille mitään hyötyä, jos emme usko. Apostoli Paavali sanoi: "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa" (Room. 5:1).
Avainsana on usko. "Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen" (Joh. 1:12). Usko on ikuisen elämän edellytys.
Ensimmäinen pitkäperjantai: Jeesus, muista minua!
Hyvä varas paratiisissa. Moskovan koulukunnan ikoni n. 1560, Public Domain.
Joel Kontinen
Luukas on sisällyttänyt evankeliumiinsa ehkä Raamatun koskettavimman rukouksen. Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu pahantekijä ei yrittänytkään käyttää korusanoja tai opittuja fraaseja. Hänen rukouksensa on karun aito: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." (Luuk. 23:42)
Matteus (27:44) ja Markus (15:32) kertovat, että aluksi molemmat Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut rosvot herjasivat Häntä. Mutta tarkkaillessaan viereisellä ristillä riippuvaa miestä toinen pahantekijä alkoi muuttua: Ruhjottuna ja halveksuttunakin Jeesuksessa oli jotain, joka sai herjaukset tyrehtymään. Jeesuksen pyhyys sai hänet käsittämään oman syntisyytensä.
Jumalan pyhyyden ja voiman kokeminen mykisti monet muutkin Raamatun henkilöt. "Voi minua, minä hukun!" Jesaja vaikeroi nähtyään Herran istuvan valtaistuimellaan (Jes. 6:5). "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies", Pietari sanoi nähtyään Jeesuksen kalansaaliin (Luuk. 5:8).
Ihmisellä on alusta lähtien ollut taipumus syyttää muita epäonnistumisistaan. Adam syytti Eevaa; Eeva syytti käärmettä. Varsinkin Freudin päivistä lähtien viat on sysätty kaikkien muiden kuin syyllisten harteille.
Mutta ristillä riippuva rosvo ei syyttänyt vanhempiaan, ei opettajiaan, ei juutalaista yhteiskuntaa eikä Rooman hallitusvaltaa kovasta kohtalostaan.
Tuhlaajapojan tavoin hän tunnusti oman syyllisyytensä. Hän ymmärsi, että ihminen on itse vastuussa pahoista teoistaan ja että Jeesus oli erilainen kuin hän ja toinen ristillä riippuva rikollinen: "Me saamme, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei ole tehnyt mitään pahaa" (Luuk. 23:41).
Kuolemaa odottavan miehen sisimmässä syntyi usko. Luukas ei kerro, oliko katuva rosvo juutalainen. Jos hän oli, hän ehkä ymmärsi Vanhan testamentin esikuvat ja profetiat paremmin kuin Jeesuksen opetuslapset tai aikansa teologit. Ehkä hän juuri tuolloin oivalsi, miksi pääsiäisenä piti uhrata karitsa, jonka veri suojelisi israelilaisia surmanenkeliltä. Karitsa oli sittenkin vain kuva jostain suuremmasta. Pääsiäisenä ei saanut syödä mitään hapanta, joka oli synnin vertauskuva. Viattoman Messiaan täytyi kuolla ja kantaa maailman synnit.
Ristillä riippuva piikkikruunupäinen mies oli viaton, Hänessä ei ollut mitään hapanta, ei pienintäkään syntiä. Mitä rosvon mielessä liikkui, kun hän tarkkaili maailmanhistorian suurinta draamaa? Kaikuivatko Jesajan sanat "Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet" (Jes. 53:5) hänen mielessään?
Hän joka tapauksessa oivalsi, että Jeesusta ei saanut herjata. Hän jopa nuhteli rikostoveriaan: "Etkö sinä pelkää edes Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta?" (Luuk. 23:40).
Ryövärin rukous perustui luottamukseen. Hän ymmärsi, että ihmisen olemassaolo ei pääty kuolemaan. Maallisten valtakuntien tuolla puolen on valtakunta, jota Jeesus hallitsee. Orjantappurakruunu olisi pian vain muisto; se vaihtuisi kunnian kruunuun.
Rosvo myös oivalsi, että Mestarilla oli valta päästään hänet valtakuntaansa. Jeesus ei viivytellyt vaan vastasi: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43).
Katselemalla Jeesusta ryöväri muuttui herjaajasta armahdetuksi syntiseksi. Uskomalla Vapahtajaan hän sai parhaimman rukousvastauksen - ikuisen elämän.
Ehkä meidänkin tulisi yhä enemmän katsella Jeesusta, viipyä Hänen seurassaan. Ehkä meissäkin syntyy uskon kipinä, jolla voi olla odottamattomia seurauksia. Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, toi rampana syntyneelle miehelle terveyden (Ap. t. 3:16). Jumala on kautta aikojen käyttänyt ihmisiä, jotka ovat rohjenneet uskoa Häneen.
Rohkenemmeko me?
Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnit, on voittanut maailman ja istuu hallitsijana valtakunnassaan.
Viettäessämme aikaa rukouksessa muistamme, että ristiinnaulitun rosvon tavoin olemme armahdettuja syntisiä. Olemme kallisarvoisia, koska Kuninkaamme on lunastanut meidät ikuisesta kuolemasta verellään. " Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." (2. Kor. 3:18)
Kirjoitus julkaistiin alun perin Ristin Voitto -lehdessä lokakuussa 2003.
Joel Kontinen
Luukas on sisällyttänyt evankeliumiinsa ehkä Raamatun koskettavimman rukouksen. Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu pahantekijä ei yrittänytkään käyttää korusanoja tai opittuja fraaseja. Hänen rukouksensa on karun aito: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." (Luuk. 23:42)
Matteus (27:44) ja Markus (15:32) kertovat, että aluksi molemmat Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut rosvot herjasivat Häntä. Mutta tarkkaillessaan viereisellä ristillä riippuvaa miestä toinen pahantekijä alkoi muuttua: Ruhjottuna ja halveksuttunakin Jeesuksessa oli jotain, joka sai herjaukset tyrehtymään. Jeesuksen pyhyys sai hänet käsittämään oman syntisyytensä.
Jumalan pyhyyden ja voiman kokeminen mykisti monet muutkin Raamatun henkilöt. "Voi minua, minä hukun!" Jesaja vaikeroi nähtyään Herran istuvan valtaistuimellaan (Jes. 6:5). "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies", Pietari sanoi nähtyään Jeesuksen kalansaaliin (Luuk. 5:8).
Ihmisellä on alusta lähtien ollut taipumus syyttää muita epäonnistumisistaan. Adam syytti Eevaa; Eeva syytti käärmettä. Varsinkin Freudin päivistä lähtien viat on sysätty kaikkien muiden kuin syyllisten harteille.
Mutta ristillä riippuva rosvo ei syyttänyt vanhempiaan, ei opettajiaan, ei juutalaista yhteiskuntaa eikä Rooman hallitusvaltaa kovasta kohtalostaan.
Tuhlaajapojan tavoin hän tunnusti oman syyllisyytensä. Hän ymmärsi, että ihminen on itse vastuussa pahoista teoistaan ja että Jeesus oli erilainen kuin hän ja toinen ristillä riippuva rikollinen: "Me saamme, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei ole tehnyt mitään pahaa" (Luuk. 23:41).
Kuolemaa odottavan miehen sisimmässä syntyi usko. Luukas ei kerro, oliko katuva rosvo juutalainen. Jos hän oli, hän ehkä ymmärsi Vanhan testamentin esikuvat ja profetiat paremmin kuin Jeesuksen opetuslapset tai aikansa teologit. Ehkä hän juuri tuolloin oivalsi, miksi pääsiäisenä piti uhrata karitsa, jonka veri suojelisi israelilaisia surmanenkeliltä. Karitsa oli sittenkin vain kuva jostain suuremmasta. Pääsiäisenä ei saanut syödä mitään hapanta, joka oli synnin vertauskuva. Viattoman Messiaan täytyi kuolla ja kantaa maailman synnit.
Ristillä riippuva piikkikruunupäinen mies oli viaton, Hänessä ei ollut mitään hapanta, ei pienintäkään syntiä. Mitä rosvon mielessä liikkui, kun hän tarkkaili maailmanhistorian suurinta draamaa? Kaikuivatko Jesajan sanat "Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet" (Jes. 53:5) hänen mielessään?
Hän joka tapauksessa oivalsi, että Jeesusta ei saanut herjata. Hän jopa nuhteli rikostoveriaan: "Etkö sinä pelkää edes Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta?" (Luuk. 23:40).
Ryövärin rukous perustui luottamukseen. Hän ymmärsi, että ihmisen olemassaolo ei pääty kuolemaan. Maallisten valtakuntien tuolla puolen on valtakunta, jota Jeesus hallitsee. Orjantappurakruunu olisi pian vain muisto; se vaihtuisi kunnian kruunuun.
Rosvo myös oivalsi, että Mestarilla oli valta päästään hänet valtakuntaansa. Jeesus ei viivytellyt vaan vastasi: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43).
Katselemalla Jeesusta ryöväri muuttui herjaajasta armahdetuksi syntiseksi. Uskomalla Vapahtajaan hän sai parhaimman rukousvastauksen - ikuisen elämän.
Ehkä meidänkin tulisi yhä enemmän katsella Jeesusta, viipyä Hänen seurassaan. Ehkä meissäkin syntyy uskon kipinä, jolla voi olla odottamattomia seurauksia. Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, toi rampana syntyneelle miehelle terveyden (Ap. t. 3:16). Jumala on kautta aikojen käyttänyt ihmisiä, jotka ovat rohjenneet uskoa Häneen.
Rohkenemmeko me?
Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnit, on voittanut maailman ja istuu hallitsijana valtakunnassaan.
Viettäessämme aikaa rukouksessa muistamme, että ristiinnaulitun rosvon tavoin olemme armahdettuja syntisiä. Olemme kallisarvoisia, koska Kuninkaamme on lunastanut meidät ikuisesta kuolemasta verellään. " Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." (2. Kor. 3:18)
Kirjoitus julkaistiin alun perin Ristin Voitto -lehdessä lokakuussa 2003.
Kuka on Jeesus?
Christus Pantocrator, n. 1130. Kuva: Andreas Wahra, CC BY-SA 3.0.
Joel Kontinen
"Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: 'Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?'
He vastasivat: 'Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.' Entä te?" kysyi Jeesus. 'Kuka minä teidän mielestänne olen?' Simon Pietari vastasi: 'Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.' " (Matt. 16:13-16)
Meillä on edelleenkin erilaisia käsityksiä Jeesuksesta. Jotkut sekulaarit humanistit epäilevät Hänen historiallisuuttaan, vaikka Jeesuksen elämästä on vankkoja todisteita myös evankeliumien ulkopuolella. Toiset pitävät Häntä hyvänä opettajana.
Muslimeille Hän on Isa-niminen synnitön profeetta, jonka Allah pelasti ristiltä ja vei taivaaseen.
Jehovan todistajat sanovat Hänen olevan ylienkeli Mikael.
Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa" (Matt. 16:17).
Raamattu kumoaa kaikki ei-raamatulliset käsitykset Jeesuksesta. Johanneksen evankeliumi (1: 1-3) sanoo Jeesuksen olevan Jumala, joka on ollut olemassa alusta lähtien ja jonka kautta kaikki luotiin. Myös Paavali kuvaa Häntä Luojaksi (Kol. 1:16-17).
Jeesus oli myös hyvä opettaja ja synnitön profeetta. Mutta Hän on paljon muutakin. Apostoli Tuomas ymmärsi lopulta, kuka Jeesus oli. Hän tunnusti: "Minun Herrani ja Jumalani!" (Joh. 20:28).
Lisäksi monet teologit uskovat, että Jeesus ilmestyi Vanhan testamentin aikana Herran enkelinä. Mutta tämä ei tee Hänestä ylienkeli Mikaelia, joka on luotu olento.
Kristinusko on monin tavoin paradoksaalinen. Maailmankaikkeuden Luoja syntyi Betlehemissä ihmiseksi ja kärsi Jerusalemissa rangaistuksen, jonka vanhurskas ja oikeudenmukainen Jumala oli säätänyt synnistä.
Joel Kontinen
"Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: 'Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?'
He vastasivat: 'Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.' Entä te?" kysyi Jeesus. 'Kuka minä teidän mielestänne olen?' Simon Pietari vastasi: 'Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.' " (Matt. 16:13-16)
Meillä on edelleenkin erilaisia käsityksiä Jeesuksesta. Jotkut sekulaarit humanistit epäilevät Hänen historiallisuuttaan, vaikka Jeesuksen elämästä on vankkoja todisteita myös evankeliumien ulkopuolella. Toiset pitävät Häntä hyvänä opettajana.
Muslimeille Hän on Isa-niminen synnitön profeetta, jonka Allah pelasti ristiltä ja vei taivaaseen.
Jehovan todistajat sanovat Hänen olevan ylienkeli Mikael.
Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa" (Matt. 16:17).
Raamattu kumoaa kaikki ei-raamatulliset käsitykset Jeesuksesta. Johanneksen evankeliumi (1: 1-3) sanoo Jeesuksen olevan Jumala, joka on ollut olemassa alusta lähtien ja jonka kautta kaikki luotiin. Myös Paavali kuvaa Häntä Luojaksi (Kol. 1:16-17).
Jeesus oli myös hyvä opettaja ja synnitön profeetta. Mutta Hän on paljon muutakin. Apostoli Tuomas ymmärsi lopulta, kuka Jeesus oli. Hän tunnusti: "Minun Herrani ja Jumalani!" (Joh. 20:28).
Lisäksi monet teologit uskovat, että Jeesus ilmestyi Vanhan testamentin aikana Herran enkelinä. Mutta tämä ei tee Hänestä ylienkeli Mikaelia, joka on luotu olento.
Kristinusko on monin tavoin paradoksaalinen. Maailmankaikkeuden Luoja syntyi Betlehemissä ihmiseksi ja kärsi Jerusalemissa rangaistuksen, jonka vanhurskas ja oikeudenmukainen Jumala oli säätänyt synnistä.
Epärehellisiä tieteentekijöitä
Katuvaloja Tukholmassa. Kuva: Christian Gidlöf, Public Domain.
Joel Kontinen
On pimeä ilta. Juopunut etsii epätoivoisesti jotain lyhtypylvään luota. Ohikulkija pysähtyy ja kysyy, mitä mies etsii. Tämä sanoo kadottaneensa lompakkonsa.
Ohikulkija ryhtyy auttamaan miestä. "Oletko varma, että hukkasit sen tähän?" hän kysyy juopuneelta.
"En tietenkään", tämä vastaa. "Se tapahtui puoli korttelia tuonnempana."
"Miksi et siten etsi sieltä?"
"Koska siellä ei ole katuvaloa."
Tämä Billy Grahamin kertoma tarina muistui mieleeni, kun luin professori Tapio Puolimatkan kirjaa Usko, tiede ja evoluutio. Vain materialistisiin selityksiin uskovat ateistiset tieteentekijät sulkevat kaikki paitsi luonnolliset selitykset tieteen ulkopuolelle.
He näkevät todellisuuden vain materialismin valossa.
Tiede (lat. sciencia, 'tieto') on totuuden etsintää - tai ainakin sen pitäisi olla. Mutta jos tieteessä hyväksytään vain ateistisia päätelmiä, se on pohjimmiltaan epärehellistä varsinkin, jos ja kun ateismilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ateismi on maailmanselitysmalli, jonka ennakko-oletus (Jumalaa ei ole) sanelee lopputuloksen (Jumalasta ei ole voida tietää mitään).
Harvardin yliopiston biologi Richard Lewontin, jota Puolimatka lainaa kirjassaan, on tunnustanut, että tiedemiehet ehdoin tahdoin keksivät perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he "eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin."
Tuloksena on epäuskottavia darvinistisia satuja, joilla ei ole mitään tekemistä empiirisen tieteen kanssa. Todellisuudessa monet seikat viittaavat vahvasti siihen, että elämä on älykkään suunnittelun tulos. Meidät on toisin sanoen luotu.
Lähteet:
Lewontin, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books , s. 31, (9.1.1997).
Puolimatka, Tapio. 2008. Usko, tiede ja evoluutio. Helsinki: Uusi Tie.
Joel Kontinen
On pimeä ilta. Juopunut etsii epätoivoisesti jotain lyhtypylvään luota. Ohikulkija pysähtyy ja kysyy, mitä mies etsii. Tämä sanoo kadottaneensa lompakkonsa.
Ohikulkija ryhtyy auttamaan miestä. "Oletko varma, että hukkasit sen tähän?" hän kysyy juopuneelta.
"En tietenkään", tämä vastaa. "Se tapahtui puoli korttelia tuonnempana."
"Miksi et siten etsi sieltä?"
"Koska siellä ei ole katuvaloa."
Tämä Billy Grahamin kertoma tarina muistui mieleeni, kun luin professori Tapio Puolimatkan kirjaa Usko, tiede ja evoluutio. Vain materialistisiin selityksiin uskovat ateistiset tieteentekijät sulkevat kaikki paitsi luonnolliset selitykset tieteen ulkopuolelle.
He näkevät todellisuuden vain materialismin valossa.
Tiede (lat. sciencia, 'tieto') on totuuden etsintää - tai ainakin sen pitäisi olla. Mutta jos tieteessä hyväksytään vain ateistisia päätelmiä, se on pohjimmiltaan epärehellistä varsinkin, jos ja kun ateismilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ateismi on maailmanselitysmalli, jonka ennakko-oletus (Jumalaa ei ole) sanelee lopputuloksen (Jumalasta ei ole voida tietää mitään).
Harvardin yliopiston biologi Richard Lewontin, jota Puolimatka lainaa kirjassaan, on tunnustanut, että tiedemiehet ehdoin tahdoin keksivät perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he "eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin."
Tuloksena on epäuskottavia darvinistisia satuja, joilla ei ole mitään tekemistä empiirisen tieteen kanssa. Todellisuudessa monet seikat viittaavat vahvasti siihen, että elämä on älykkään suunnittelun tulos. Meidät on toisin sanoen luotu.
Lähteet:
Lewontin, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books , s. 31, (9.1.1997).
Puolimatka, Tapio. 2008. Usko, tiede ja evoluutio. Helsinki: Uusi Tie.
Elämän synty: Lisää vain vettä?
Molekyylien kiraalisuus eli kätisyys estää elämän spontaanin synnyn, koska palikoita ei voi yhdistää miten sattuu. Kuva: NASA, Public domain.
Joel Kontinen
Kanakeitto syntyy, kun pussin ainekset kaadetaan kattilaan, lisätään vettä, hämmennetään ja annetaan seoksen kiehua kaksitoista minuuttia.
Instant-kulttuurimme on saanut monet tiedemiehet ja maallikot kuvittelemaan, että siellä, mistä löytyy vettä, löytyy pian myös elämää. Tämä on suurin syy, miksi astronomit ja astrofyysikot etsivät merkkejä vedestä Marsista, Jupiterin kuista ja eksoplaneetoilta.
Mutta jo kanakeitto viittaa siihen, että veden lisääminen ei synnytä muuta kuin kanakeittoa. Ja kemia taas osoittaa, että elämään tarvitaan muutakin kuin vettä ja aminohappoja.
Kiraalisuus eli kätisyys estää elämän spontaanin synnyn.Todellisessa elämässä aminohappojen proteiinit ovat kaikki vasenkätisiä, kun taas DNA:n ja RNA:n kaikki sokerit ovat oikeakätisiä.
Louis Pasteur (1822-1895) todisti tieteellisesti, että elämä ei synny spontaanisti. Evolutionistit kuitenkin uskovat, että elämän on täytynyt syntyä spontaanisti ainakin kerran. Emmehän muuten olisi täällä ihmettelemässä, miksi olemme täällä ihmettelemässä. Elämää ei kuitenkaan voi syntyä, jos ilmakehässä on happea, joka on myrkyllinen kaasu organismeille, jotka eivät ole oppineet suojautumaan siltä. Ja jos ilmakehässä ei ole otsonia, auringon ultraviolettisäteet tuhoavat kaiken elämän varsin pikaisesti.
Elämä ei ole voinut syntyä vedessäkään, koska hydrolyysi olisi repäissyt aminohappoketjut hajalle ja tuhonnut monia aminohappoja.
Jäljelle jää vain yksi vaihtoehto, jota moni ei halua hyväksyä ideologisista syistä - luominen.
Lähde:
Riddle, Mike.2005. Can Natural Processes Explain the Origin of Life? Teoksessa Ken Ham (toim.) War of the Worldviews.
Joel Kontinen
Kanakeitto syntyy, kun pussin ainekset kaadetaan kattilaan, lisätään vettä, hämmennetään ja annetaan seoksen kiehua kaksitoista minuuttia.
Instant-kulttuurimme on saanut monet tiedemiehet ja maallikot kuvittelemaan, että siellä, mistä löytyy vettä, löytyy pian myös elämää. Tämä on suurin syy, miksi astronomit ja astrofyysikot etsivät merkkejä vedestä Marsista, Jupiterin kuista ja eksoplaneetoilta.
Mutta jo kanakeitto viittaa siihen, että veden lisääminen ei synnytä muuta kuin kanakeittoa. Ja kemia taas osoittaa, että elämään tarvitaan muutakin kuin vettä ja aminohappoja.
Kiraalisuus eli kätisyys estää elämän spontaanin synnyn.Todellisessa elämässä aminohappojen proteiinit ovat kaikki vasenkätisiä, kun taas DNA:n ja RNA:n kaikki sokerit ovat oikeakätisiä.
Louis Pasteur (1822-1895) todisti tieteellisesti, että elämä ei synny spontaanisti. Evolutionistit kuitenkin uskovat, että elämän on täytynyt syntyä spontaanisti ainakin kerran. Emmehän muuten olisi täällä ihmettelemässä, miksi olemme täällä ihmettelemässä. Elämää ei kuitenkaan voi syntyä, jos ilmakehässä on happea, joka on myrkyllinen kaasu organismeille, jotka eivät ole oppineet suojautumaan siltä. Ja jos ilmakehässä ei ole otsonia, auringon ultraviolettisäteet tuhoavat kaiken elämän varsin pikaisesti.
Elämä ei ole voinut syntyä vedessäkään, koska hydrolyysi olisi repäissyt aminohappoketjut hajalle ja tuhonnut monia aminohappoja.
Jäljelle jää vain yksi vaihtoehto, jota moni ei halua hyväksyä ideologisista syistä - luominen.
Lähde:
Riddle, Mike.2005. Can Natural Processes Explain the Origin of Life? Teoksessa Ken Ham (toim.) War of the Worldviews.
tiistai 5. kesäkuuta 2018
Evoluutio ja banaanikärpäsen geenit
Banaanikärpäsellä on nerokkaasti suunnitellut silmät. Kuva: JJ Harrison, CC BY-SA 3.0.
Joel Kontinen
Muoto taipuu uudeksi ikivanhoilla työkaluilla, joita yhteinen esi-isämme käytti … Evoluutio ja luonnonvalinta toimivat, koska luonnonvalinta hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa", kertoo Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka 17. 12. 2008 selittäessään ihmisen ja banaanikärpäsen geneettistä samankaltaisuutta.
Sinänsä jo evoluution näkeminen luonnonvalinnassa on maailmankatsomuksellinen tulkinta.
Vanhalakka ei kuitenkaan anna pikkuseikkojen häiritä vaan jatkaa: "Siksi esimerkiksi silmää ei ole tarvinnut keksiä joka kerta uudelleen."
Elinten samankaltaisuudelle on parempikin tulkinta: suunnittelu. Evoluutiolta puuttuu mekanismi, joka lisäisi geneettistä informaatiota. Ilman sitä se ei pysty muodostamaan uusia ruumiinosia.
Evolutionistit ovat jo pitkään nähneet hox-geeneissä ratkaisun tähän ongelmaan. Hox-geenit ovat kytkimiä, jotka ratkaisevat, mihin vaikkapa pää, häntä tai siivet muodostuvat. Niinpä esimerkiksi Ubx on hox-geeni, joka estää jalan rakentumisen banaanikärpäsellä. Pax-6-geeni taas säätelee silmän muodostusta.
Biokemisti, professori David DeWitt on kritikoinut banaanikärpäskokeista tehtyjä yleistyksiä. Kokeet eivät hänen mielestään todista mitään evoluutiosta. Ruumiinosan menetys tai vaikkapa väärässä paikassa oleva silmä ei auta kärpästä kehittymään elinvoimaisemmaksi.
Kokeissa banaanikärpäsille aiheutettiin mutaatioita ja katsottiin mitä tapahtui. Tuloksena oli surkastuneita ja luonnossa elinkelvottomia banaanikärpäsiä. Vanhalakka voi nähdä hox-geeneissä todisteita evoluutiosta, mutta kriittisempi tarkkailija näkee epämuodostuneita kärpäsiä, joiden perimää ei edes luonnonvalinta voi käyttää hyväksi.
Lähteet:
DeWitt, David A. 2002. Hox Hype. Has Macro-evolution Been Proven?" Answers in Genesis.
Vanhalakka, Vesa. 2008. Eri muodot, samat työkalut. Aamulehti 17. 12. 2008, B20.
Vanhalakka, Vesa. 2008. Vanhakin geeni oppii uusia temppuja. Aamulehti 17. 12. 2008, B20.
Joel Kontinen
Muoto taipuu uudeksi ikivanhoilla työkaluilla, joita yhteinen esi-isämme käytti … Evoluutio ja luonnonvalinta toimivat, koska luonnonvalinta hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa", kertoo Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka 17. 12. 2008 selittäessään ihmisen ja banaanikärpäsen geneettistä samankaltaisuutta.
Sinänsä jo evoluution näkeminen luonnonvalinnassa on maailmankatsomuksellinen tulkinta.
Vanhalakka ei kuitenkaan anna pikkuseikkojen häiritä vaan jatkaa: "Siksi esimerkiksi silmää ei ole tarvinnut keksiä joka kerta uudelleen."
Elinten samankaltaisuudelle on parempikin tulkinta: suunnittelu. Evoluutiolta puuttuu mekanismi, joka lisäisi geneettistä informaatiota. Ilman sitä se ei pysty muodostamaan uusia ruumiinosia.
Evolutionistit ovat jo pitkään nähneet hox-geeneissä ratkaisun tähän ongelmaan. Hox-geenit ovat kytkimiä, jotka ratkaisevat, mihin vaikkapa pää, häntä tai siivet muodostuvat. Niinpä esimerkiksi Ubx on hox-geeni, joka estää jalan rakentumisen banaanikärpäsellä. Pax-6-geeni taas säätelee silmän muodostusta.
Biokemisti, professori David DeWitt on kritikoinut banaanikärpäskokeista tehtyjä yleistyksiä. Kokeet eivät hänen mielestään todista mitään evoluutiosta. Ruumiinosan menetys tai vaikkapa väärässä paikassa oleva silmä ei auta kärpästä kehittymään elinvoimaisemmaksi.
Kokeissa banaanikärpäsille aiheutettiin mutaatioita ja katsottiin mitä tapahtui. Tuloksena oli surkastuneita ja luonnossa elinkelvottomia banaanikärpäsiä. Vanhalakka voi nähdä hox-geeneissä todisteita evoluutiosta, mutta kriittisempi tarkkailija näkee epämuodostuneita kärpäsiä, joiden perimää ei edes luonnonvalinta voi käyttää hyväksi.
Lähteet:
DeWitt, David A. 2002. Hox Hype. Has Macro-evolution Been Proven?" Answers in Genesis.
Vanhalakka, Vesa. 2008. Eri muodot, samat työkalut. Aamulehti 17. 12. 2008, B20.
Vanhalakka, Vesa. 2008. Vanhakin geeni oppii uusia temppuja. Aamulehti 17. 12. 2008, B20.
Ufot ja uskonto
Kuva: Phylyp, CC BY-SA 4.0.
Joel Kontinen
Jaakko Närvä väitteli 13.12.2008 Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella ufoista uskonnollisina ilmiöinä. Teoreettisessa tutkimuksessaan Närvä tarkastelee ufologiaa useiden tieteenalojen perspektiivistä.
Hän näkee ufohavainnoissa yhtymäkohtia niin järjestäytyneeseen uskontoon kuin kansanuskomuksiinkin: "Sosiologisesti analysoiden ufologia ja ufokokemukset ovat tieteellistyneen ja teknologisoituneen kulttuurin tuote, jonka esiintymiseen vaikuttavat yhteiskunnalliset kriisitilanteet ja joukkosuggestiiviset mekanismit."
Ufoilmiöissa onkin šamaanistisia piirteitä. Pienet vihreät miehet ovat syrjäyttäneet poppamiehen. Ufotutkija Gary Bates osoitti ufologian uskonnollisen luonteen vuonna 2004 ilmestyneessä kirjassaan Alien Intrusion.
Närvältä jäi mainitsematta, että ufouskomuksilla on myös vahva yhteys evoluutioon. Evolutionistit torjuvat luomisen ja uskovat elämän syntyneen sattumanvaraisesti maapallolla. He eivät pidä planeettaamme mitenkään ainutlaatuisena. Näin ollen he uskovat, että myös muualla avaruudessa on elämää. He eivät ihmettele, jos pienet vihreät miehet tulevat vilkaisemaan, mitä täällä tapahtuu.
Jo Erich von Daniken oli näkevinään astronautteja kivikauden piirustuksissa. Hänen kirjoituksessaan evoluutio yhdistyy vahvaan uskoon lentävien lautasten todellisuudesta.
Ateistit ja skeptikot pitävät Närvän väitöstä osoituksena siitä, että myös kristinuskolla on läheinen yhteys paranormaaleihin ilmiöihin.
Tuore amerikkalaistutkimus taas osoittaa, että kristinusko varjelee taikauskolta. Englantilainen kirjailija G. K. Chesterton sanoi, että kun ihminen lakkaa uskomasta Jumalaan, hän uskoo kaikkeen.
Kun ihminen hylkää Jumalan ilmoituksen, hän uskoo varsinkin darvinistiseen evoluutioon ja kenties myös pieniin vihreisiin miehiin, jotka ovat tulleet pelastamaan maanpallon asukkaat ympäristötuholta.
Lähteet:
Bates, Gary. 2004. Alien Intrusion. Green Forest, AR: Master Books.
Helsingin yliopisto. 2008. Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiönä: Teoreettinen tutkimus.
Joel Kontinen
Jaakko Närvä väitteli 13.12.2008 Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella ufoista uskonnollisina ilmiöinä. Teoreettisessa tutkimuksessaan Närvä tarkastelee ufologiaa useiden tieteenalojen perspektiivistä.
Hän näkee ufohavainnoissa yhtymäkohtia niin järjestäytyneeseen uskontoon kuin kansanuskomuksiinkin: "Sosiologisesti analysoiden ufologia ja ufokokemukset ovat tieteellistyneen ja teknologisoituneen kulttuurin tuote, jonka esiintymiseen vaikuttavat yhteiskunnalliset kriisitilanteet ja joukkosuggestiiviset mekanismit."
Ufoilmiöissa onkin šamaanistisia piirteitä. Pienet vihreät miehet ovat syrjäyttäneet poppamiehen. Ufotutkija Gary Bates osoitti ufologian uskonnollisen luonteen vuonna 2004 ilmestyneessä kirjassaan Alien Intrusion.
Närvältä jäi mainitsematta, että ufouskomuksilla on myös vahva yhteys evoluutioon. Evolutionistit torjuvat luomisen ja uskovat elämän syntyneen sattumanvaraisesti maapallolla. He eivät pidä planeettaamme mitenkään ainutlaatuisena. Näin ollen he uskovat, että myös muualla avaruudessa on elämää. He eivät ihmettele, jos pienet vihreät miehet tulevat vilkaisemaan, mitä täällä tapahtuu.
Jo Erich von Daniken oli näkevinään astronautteja kivikauden piirustuksissa. Hänen kirjoituksessaan evoluutio yhdistyy vahvaan uskoon lentävien lautasten todellisuudesta.
Ateistit ja skeptikot pitävät Närvän väitöstä osoituksena siitä, että myös kristinuskolla on läheinen yhteys paranormaaleihin ilmiöihin.
Tuore amerikkalaistutkimus taas osoittaa, että kristinusko varjelee taikauskolta. Englantilainen kirjailija G. K. Chesterton sanoi, että kun ihminen lakkaa uskomasta Jumalaan, hän uskoo kaikkeen.
Kun ihminen hylkää Jumalan ilmoituksen, hän uskoo varsinkin darvinistiseen evoluutioon ja kenties myös pieniin vihreisiin miehiin, jotka ovat tulleet pelastamaan maanpallon asukkaat ympäristötuholta.
Lähteet:
Bates, Gary. 2004. Alien Intrusion. Green Forest, AR: Master Books.
Helsingin yliopisto. 2008. Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiönä: Teoreettinen tutkimus.
Dawkinsin ankaran julma Jumala
Dawkins ei usko Jumalaan, mutta silti kampanjoi Häntä vastaan. Kuva: Zoe Margolis, CC BY 2.0.
Joel Kontinen
Ateistit lukevat Raamattua valikoidusti. Esimerkiksi Richard Dawkins näkee Vanhassa testamentissa ensisijaisesti vain todisteita Jumalan julmuudesta. Kirjassaan The God Delusion (suom. Jumalharha) hän väittää Jumalan olevan kostonhaluinen, verenhimoinen etninen puhdistaja.
Dawkins tekee ison numeron Kanaanin valloituksesta. Joosuan valloitusretket osoittavat kuitenkin, että Jumala on kaikkea muuta kuin kostonhaluinen ja verenhimoinen. Hän säästi Rahabin sukulaisineen ja gibeonilaiset, jotka uskoivat Häneen.
Arkeologia on näyttänyt toteen, että kanaanilaiset olivat äärimmäisen moraalittomia ja väkivaltaisia. He uhrasivat pikkulapsia jumalilleen vastoin Jumalan nimenomaista käskyä (1. Moos. 9:5-6), sekaantuivat eläimiin ja harjoittivat temppeliprostituutiota.
Jumala antoi kanaanilaisille 400 vuotta aikaa muuttaa pahat tapansa, mutta he eivät suostuneet siihen.
Luojana Jumalalla oli tekijänoikeus myös kanaanilaisiin. Hän halusi estää heidän turmelevan vaikutuksensa leviämisen. Israelille ei annettu lupaa tuhota muita kansoja.
Jumalan suunnitelma on aina ollut siunata kansoja. 1. Moos. 12:3 osoittaa, että Abraham tulisi siunaukseksi "kaikille maailman kansoille." Joonan kirja osoittaa Jumalan todellisen luonteen. Hän oli armollinen myös Assyrialle, Israelin vankkumattomalle viholliselle, ja lähetti Joonan saarnaamaan sinne. Joona tosin ei ollut ihastunut ideasta. Lähde: Samples, Kenneth Richard. 2008. God and Genocide. Connections 10:3, 6-7.
Joel Kontinen
Ateistit lukevat Raamattua valikoidusti. Esimerkiksi Richard Dawkins näkee Vanhassa testamentissa ensisijaisesti vain todisteita Jumalan julmuudesta. Kirjassaan The God Delusion (suom. Jumalharha) hän väittää Jumalan olevan kostonhaluinen, verenhimoinen etninen puhdistaja.
Dawkins tekee ison numeron Kanaanin valloituksesta. Joosuan valloitusretket osoittavat kuitenkin, että Jumala on kaikkea muuta kuin kostonhaluinen ja verenhimoinen. Hän säästi Rahabin sukulaisineen ja gibeonilaiset, jotka uskoivat Häneen.
Arkeologia on näyttänyt toteen, että kanaanilaiset olivat äärimmäisen moraalittomia ja väkivaltaisia. He uhrasivat pikkulapsia jumalilleen vastoin Jumalan nimenomaista käskyä (1. Moos. 9:5-6), sekaantuivat eläimiin ja harjoittivat temppeliprostituutiota.
Jumala antoi kanaanilaisille 400 vuotta aikaa muuttaa pahat tapansa, mutta he eivät suostuneet siihen.
Luojana Jumalalla oli tekijänoikeus myös kanaanilaisiin. Hän halusi estää heidän turmelevan vaikutuksensa leviämisen. Israelille ei annettu lupaa tuhota muita kansoja.
Jumalan suunnitelma on aina ollut siunata kansoja. 1. Moos. 12:3 osoittaa, että Abraham tulisi siunaukseksi "kaikille maailman kansoille." Joonan kirja osoittaa Jumalan todellisen luonteen. Hän oli armollinen myös Assyrialle, Israelin vankkumattomalle viholliselle, ja lähetti Joonan saarnaamaan sinne. Joona tosin ei ollut ihastunut ideasta. Lähde: Samples, Kenneth Richard. 2008. God and Genocide. Connections 10:3, 6-7.
Kävelikö Jeesus jäälautalla?
Ivan Aivazovsky (1888): Jeesus kävelee veden päällä. Kuva: Public domain.
Joel Kontinen
Joulu ja pääsiäinen vaikuttavat syvästi myös skeptikoihin ja ateisteihin. Miltei poikkeuksetta he julkaisevat uuden hypoteesin juuri ennen kristillistä juhlaa. Niinpä Jeesuksen perhehauta julkaistiin sopivasti ennen vuoden 2007 pääsiäistä. Vuonna 2008 israelilainen tutkija todisteli, että Mooseksen kokemus palavasta pensaasta johtui hallusinaatiosta.
Vuoden 2006 uutinen oli Jeesuksen kävely jäälautalla. Evankelistat Matteus (14:22-33), Markus (6:45-52) ja Johannes (6:15-21) kertovat Jeesuksen kävelleen Genessaretinjärvellä (Galileanmerellä).
Doron Not kollegoineen julkaisi Journal of Paleolimnology -lehdessä tutkimuksen, jossa he spekuloivat, että järvellä oli ohuita jäälauttoja, joita opetuslapset eivät nähneet mutta jotka auttoivat Jeesusta pysymään pinnalla.
Tutkijat myöntävät, että nykyisin järven jäätymisen todennäköisyys on käytännössä nolla. Veden lämpötila ei talvellakaan laske alle kymmenen asteen eikä ole mitään historiallista tukea sille, että vesi olisi jäätynyt. He spekuloivat joka tapauksessa, että järvellä saattoi Jeesuksen aikana olla paikallisia jäälauttoja.
Maailmanselitysmalli ratkaisee monesti tutkimustulokset. Kun tutkijat kiistävät yliluonnollisen mahdollisuuden, heidän on etsittävä luonnollisia syitä ihmeille - riippumatta siitä, miten epäloogisia tai jopa absurdeja ne ovat.
Lähde:
Nof, Doron, McKeague, Ian ja Paldor,Nathan. 2006. Is There a Paleolimnological Explanation for 'Walking on Water' in the Sea of Galilee? Journal of Paleolimnology 35:3, 417-439 (huhtikuu 2006).
Joel Kontinen
Joulu ja pääsiäinen vaikuttavat syvästi myös skeptikoihin ja ateisteihin. Miltei poikkeuksetta he julkaisevat uuden hypoteesin juuri ennen kristillistä juhlaa. Niinpä Jeesuksen perhehauta julkaistiin sopivasti ennen vuoden 2007 pääsiäistä. Vuonna 2008 israelilainen tutkija todisteli, että Mooseksen kokemus palavasta pensaasta johtui hallusinaatiosta.
Vuoden 2006 uutinen oli Jeesuksen kävely jäälautalla. Evankelistat Matteus (14:22-33), Markus (6:45-52) ja Johannes (6:15-21) kertovat Jeesuksen kävelleen Genessaretinjärvellä (Galileanmerellä).
Doron Not kollegoineen julkaisi Journal of Paleolimnology -lehdessä tutkimuksen, jossa he spekuloivat, että järvellä oli ohuita jäälauttoja, joita opetuslapset eivät nähneet mutta jotka auttoivat Jeesusta pysymään pinnalla.
Tutkijat myöntävät, että nykyisin järven jäätymisen todennäköisyys on käytännössä nolla. Veden lämpötila ei talvellakaan laske alle kymmenen asteen eikä ole mitään historiallista tukea sille, että vesi olisi jäätynyt. He spekuloivat joka tapauksessa, että järvellä saattoi Jeesuksen aikana olla paikallisia jäälauttoja.
Maailmanselitysmalli ratkaisee monesti tutkimustulokset. Kun tutkijat kiistävät yliluonnollisen mahdollisuuden, heidän on etsittävä luonnollisia syitä ihmeille - riippumatta siitä, miten epäloogisia tai jopa absurdeja ne ovat.
Lähde:
Nof, Doron, McKeague, Ian ja Paldor,Nathan. 2006. Is There a Paleolimnological Explanation for 'Walking on Water' in the Sea of Galilee? Journal of Paleolimnology 35:3, 417-439 (huhtikuu 2006).
Onko kristinusko ainutlaatuinen?
Jeesuksen hauta on edelleenkin tyhjä. Kuva: Phillip Benshmuel, CC BY-SA 4.0.
Joel Kontinen
Monet väittävät, että kristinusko ei ole ainutlaatuinen. Heidän kannattaisi ensi töikseen pohtia, kuinka monen muun uskonnon perustaja on noussut kuolleista. Yksi tapa väistää tämä kiusallisen itsepintainen kysymys on sanoa, ettei Jeesus noussutkaan haudasta.
Tämä argumentti sortuu tiedon puutteeseen. Jeesuksen historiallisuudesta on vankat todisteet myös ei-kristillisistä lähteistä. Esimerkiksi Josefus (37-100 jKr.), Tacitus (55-117), Suestonius (69-140), Plinius nuorempi (61-113) ja Lukianos mainitsevat joko Kristuksen nimeltä tai viittaavat ristiinnaulitsemiseen.
Kristinusko painottaa ihmisen vapaata tahtoa ja vastuuta. Vaikka jumalien lepyttäminen tunnetaan monissa uskonnoissa, kristinusko pitää syntiä persoonallisen Jumalan lain rikkomisena.
Uusi testamentti kuvaa syntiä esimerkiksi eksymiseksi (kr. planao ), tottelemattomuudeksi ( parakoe), pahuudeksi (poneria) ja maalin ohi ampumiseksi (kr. subst. hamartia , verbi hamaretano). Ihminen on vastuussa omista teoistaan ja valinnoistaan. Hän ei voi syyttää niistä vanhempiaan, opettajaansa eikä yhteiskuntaa.
Kristittyjen virheet eivät ole merkki kristinuskon huonoudesta. Elämme syntiin langenneessa maailmassa emmekä ole täydellisiä. Voisimme yhtä hyvin väittää, että Henry Ford oli sadisti aloittaessaan valmistaa autoja liukuhihnalta, koska maailmassa nykyisin kuolee satojatuhansia ihmisiä vuosittain ja automobiilit tupruttavat kasvihuonekaasuja taivaan tuuliin.
Skeptikot ovat syyttäneet katolista kirkkoa ja Lutheria juutalaisvainoista. Laitostuttuaan kirkko teki monia virheitä, mutta esimerkiksi antisemitismi syntyi pikemminkin kateudesta ja ahneudesta kuin uskonnollisesta vakaumuksesta. Roomalaiskatolinen kirkko kaiken lisäksi suosi keskiajalla latinaa jumalanpalveluksissa ja koska ihmisillä ei ollut Raamattuja, he eivät myöskään tienneet, mitä siinä sanottiin.
Jo kirkkoisien joukossa oli myös niitä, jotka kehottivat kristittyjä suhtautumaan juutalaisiin rakkaudellisesti. Jeesuksen opetus käy selvästi ilmi esimerkiksi Luukkaan evankeliumin jaksosta 9:51-56, jossa Hän sanoo, ettei Ihmisen Poika tullut kadottamaan vaan pelastamaan sieluja.
Vaikka Raamatussa onkin käskyjä, ne eivät ole osoitus siitä, että Jumala haluaisi kiusata ihmisiä. Liikenneonnettomuudet eivät ole osoitus siitä, että liikennesäännöt ovat huonoja vaan ainakin osaksi siitä, että sääntöjä ei noudateta.
Jumalan tunnusomaisin piirre on rakkaus. Agape, jumalallinen rakkaus, sai Hänet tulemaan "lihaksi", elämään ihmisten keskuudessa ja kuolemaan kaikkien puolesta.
Monen on vaikea käsittää, että rakastava Jumala voisi asettaa kieltoja ja myös rangaista niitä, jotka eivät tottele Häntä. Esimerkiksi Nooan ajan vedenpaisumus oli muistutus siitä, että Jumala on myös pyhä ja vanhurskas. Maallinenkin tuomioistuin yleensä rankaisee niitä, jotka rikkovat lakeja.
Vaikka kristinuskoon liittyy syviä mysteerejä (inkarnaatio, sovitus, ylösnousemus), se on myös rationaalinen. Se toimii. Usko ei ole sokea. Se ei ole hyppy tuntemattomaan, niin kuin Søren Kierkegaard väitti, vaan sillä on selvä kohde: Jeesus Kristus, joka antaa elämälle tarkoituksen.
Rooman valtakunta vainosi kristittyjä ja surmasi heitä tuhansittain. Kirjeessään keisari Trajanukselle (n. 112 jKr.) Plinius nuorempi tunnusti kristittyjen korkean moraalin. Heidän ainoa rikoksensa oli se, että he eivät suostuneet kumartamaan keisaria jumalana. Heitä vainottiin sen vuoksi, että he halusivat seurata Kristusta. He tiesivät, että heidän uskontonsa perustajan hauta oli tyhjä.
Joel Kontinen
Monet väittävät, että kristinusko ei ole ainutlaatuinen. Heidän kannattaisi ensi töikseen pohtia, kuinka monen muun uskonnon perustaja on noussut kuolleista. Yksi tapa väistää tämä kiusallisen itsepintainen kysymys on sanoa, ettei Jeesus noussutkaan haudasta.
Tämä argumentti sortuu tiedon puutteeseen. Jeesuksen historiallisuudesta on vankat todisteet myös ei-kristillisistä lähteistä. Esimerkiksi Josefus (37-100 jKr.), Tacitus (55-117), Suestonius (69-140), Plinius nuorempi (61-113) ja Lukianos mainitsevat joko Kristuksen nimeltä tai viittaavat ristiinnaulitsemiseen.
Kristinusko painottaa ihmisen vapaata tahtoa ja vastuuta. Vaikka jumalien lepyttäminen tunnetaan monissa uskonnoissa, kristinusko pitää syntiä persoonallisen Jumalan lain rikkomisena.
Uusi testamentti kuvaa syntiä esimerkiksi eksymiseksi (kr. planao ), tottelemattomuudeksi ( parakoe), pahuudeksi (poneria) ja maalin ohi ampumiseksi (kr. subst. hamartia , verbi hamaretano). Ihminen on vastuussa omista teoistaan ja valinnoistaan. Hän ei voi syyttää niistä vanhempiaan, opettajaansa eikä yhteiskuntaa.
Kristittyjen virheet eivät ole merkki kristinuskon huonoudesta. Elämme syntiin langenneessa maailmassa emmekä ole täydellisiä. Voisimme yhtä hyvin väittää, että Henry Ford oli sadisti aloittaessaan valmistaa autoja liukuhihnalta, koska maailmassa nykyisin kuolee satojatuhansia ihmisiä vuosittain ja automobiilit tupruttavat kasvihuonekaasuja taivaan tuuliin.
Skeptikot ovat syyttäneet katolista kirkkoa ja Lutheria juutalaisvainoista. Laitostuttuaan kirkko teki monia virheitä, mutta esimerkiksi antisemitismi syntyi pikemminkin kateudesta ja ahneudesta kuin uskonnollisesta vakaumuksesta. Roomalaiskatolinen kirkko kaiken lisäksi suosi keskiajalla latinaa jumalanpalveluksissa ja koska ihmisillä ei ollut Raamattuja, he eivät myöskään tienneet, mitä siinä sanottiin.
Jo kirkkoisien joukossa oli myös niitä, jotka kehottivat kristittyjä suhtautumaan juutalaisiin rakkaudellisesti. Jeesuksen opetus käy selvästi ilmi esimerkiksi Luukkaan evankeliumin jaksosta 9:51-56, jossa Hän sanoo, ettei Ihmisen Poika tullut kadottamaan vaan pelastamaan sieluja.
Vaikka Raamatussa onkin käskyjä, ne eivät ole osoitus siitä, että Jumala haluaisi kiusata ihmisiä. Liikenneonnettomuudet eivät ole osoitus siitä, että liikennesäännöt ovat huonoja vaan ainakin osaksi siitä, että sääntöjä ei noudateta.
Jumalan tunnusomaisin piirre on rakkaus. Agape, jumalallinen rakkaus, sai Hänet tulemaan "lihaksi", elämään ihmisten keskuudessa ja kuolemaan kaikkien puolesta.
Monen on vaikea käsittää, että rakastava Jumala voisi asettaa kieltoja ja myös rangaista niitä, jotka eivät tottele Häntä. Esimerkiksi Nooan ajan vedenpaisumus oli muistutus siitä, että Jumala on myös pyhä ja vanhurskas. Maallinenkin tuomioistuin yleensä rankaisee niitä, jotka rikkovat lakeja.
Vaikka kristinuskoon liittyy syviä mysteerejä (inkarnaatio, sovitus, ylösnousemus), se on myös rationaalinen. Se toimii. Usko ei ole sokea. Se ei ole hyppy tuntemattomaan, niin kuin Søren Kierkegaard väitti, vaan sillä on selvä kohde: Jeesus Kristus, joka antaa elämälle tarkoituksen.
Rooman valtakunta vainosi kristittyjä ja surmasi heitä tuhansittain. Kirjeessään keisari Trajanukselle (n. 112 jKr.) Plinius nuorempi tunnusti kristittyjen korkean moraalin. Heidän ainoa rikoksensa oli se, että he eivät suostuneet kumartamaan keisaria jumalana. Heitä vainottiin sen vuoksi, että he halusivat seurata Kristusta. He tiesivät, että heidän uskontonsa perustajan hauta oli tyhjä.
Oppikirjojen totuudet
Taiteilija Amédée Forestier tiesi vuonna 1922 tiesi, että uusi puuttuva rengas näytti tältä. Kuva: public domain.
Joel Kontinen
Vuoden 1925 Daytonin apinaoikeudenkäynnin aikana evoluution kannattajat puolustivat näkemyksiään esimerkiksi Nebraskan ihmisellä (Hesperopithecus haroldcookii). Todistusaineisto perustui yhteen hampaaseen, joka oli ennen muinoin kuulunut sukupuuttoon kuolleelle sikaeläimelle. Evolutionistit ovat itse kumonneet miltei kaikki argumentit, joita tuolloin käytettiin osoituksena evoluutiosta.
Jokin vuosi sitten Suur-Keuruun palstoilla käytiin pitkä keskustelu perimmäisistä kysymyksistä. Muuan nimimerkillä kirjoittanut vanha herrasmies toisteli kerta toisensa jälkeen, että hänen kirjahyllyssään oleva tietosanakirja todistaa, että Raamatun kuvaukset Jeesuksesta ovat legendoja eli pyhimystaruja. (Voit lukea ensimmäisen hieman lyhennetyn vastineeni tästä)
. Kirjoitin tuolloin, että hänen tulisi suhtautua tietosanakirjaansa hieman kriittisemmin, koska se, mitä ennen pidettiin tieteenä, on tänään myyttiä. Lainasin jatkokirjoituksessani WSOY:n Suurta Tietokirjaa (julkaistu 1959-61), jossa sanotaan, että afrikkalaiset ovat kuin suuria lapsia:
"Neekeri ottaa päivän sellaisena kuin se tulee, hän kiljuu, lörpöttelee ja laskee leveätä leikkiä. Hän nauttii kaikista niistä iloista, joita hetki tarjoaa. Vastoinkäyminen sananmukaisesti kaataa hänet maahan. Hän tuskailee, valittaa ja repii hiuksiaan kuin suurimmassa epätoivossa. Ja kohta kaikki taas on unohdettu, elämä hymyilee leveästi mustaa hymyä."
Harva enää kirjoittaisi tällaista tekstiä tietokirjassa. Mutta valitettavasti tieteellisissä julkaisuissa törmää apinajuttuihin liki päivittäin.
Joel Kontinen
Vuoden 1925 Daytonin apinaoikeudenkäynnin aikana evoluution kannattajat puolustivat näkemyksiään esimerkiksi Nebraskan ihmisellä (Hesperopithecus haroldcookii). Todistusaineisto perustui yhteen hampaaseen, joka oli ennen muinoin kuulunut sukupuuttoon kuolleelle sikaeläimelle. Evolutionistit ovat itse kumonneet miltei kaikki argumentit, joita tuolloin käytettiin osoituksena evoluutiosta.
Jokin vuosi sitten Suur-Keuruun palstoilla käytiin pitkä keskustelu perimmäisistä kysymyksistä. Muuan nimimerkillä kirjoittanut vanha herrasmies toisteli kerta toisensa jälkeen, että hänen kirjahyllyssään oleva tietosanakirja todistaa, että Raamatun kuvaukset Jeesuksesta ovat legendoja eli pyhimystaruja. (Voit lukea ensimmäisen hieman lyhennetyn vastineeni tästä)
. Kirjoitin tuolloin, että hänen tulisi suhtautua tietosanakirjaansa hieman kriittisemmin, koska se, mitä ennen pidettiin tieteenä, on tänään myyttiä. Lainasin jatkokirjoituksessani WSOY:n Suurta Tietokirjaa (julkaistu 1959-61), jossa sanotaan, että afrikkalaiset ovat kuin suuria lapsia:
"Neekeri ottaa päivän sellaisena kuin se tulee, hän kiljuu, lörpöttelee ja laskee leveätä leikkiä. Hän nauttii kaikista niistä iloista, joita hetki tarjoaa. Vastoinkäyminen sananmukaisesti kaataa hänet maahan. Hän tuskailee, valittaa ja repii hiuksiaan kuin suurimmassa epätoivossa. Ja kohta kaikki taas on unohdettu, elämä hymyilee leveästi mustaa hymyä."
Harva enää kirjoittaisi tällaista tekstiä tietokirjassa. Mutta valitettavasti tieteellisissä julkaisuissa törmää apinajuttuihin liki päivittäin.
Halpa armo
Bonhoeffer rippilasten kanssa vuonna 1932. Kuva: Bundesarchiv, Bild 183-R0211-316 / CC-BY-SA 3.0.
Joel Kontinen
Dietrich Bonhoeffer (1906-1945) oli saksalainen teologi, jonka natsit teloittivat toisen maailmansodan lopussa. Kirjassaan Kutsu seuraamiseen hän varoitti halvasta armosta: "Halpa armo on meidän omaa armoamme itseämme kohtaan - - anteeksiantamisen saarna ilman katumusta, kaste ilman seurakuntakuria - - armoa ilman Kristuksen seuraamista."
Armo on kristinuskon keskeisimpiä käsitteitä. Armo erottaa kristinuskon useimmista muista uskonnoista. Kaikissa kulttuureissa on jonkinlainen käsitys tuonpuoleisesta. Monissa uskonnoissa ihmisen tulee tehdä jotain ansaitakseen Korkeimman Olennon hyväksyntä ja pääsemään tuonpuoleiseen. Uhrit ja rituaalit kuuluvat oleellisesti ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin.
Kristinusko on toisaalta hyvin yksinkertaista ja toisaalta äärimmäisen vaikeaa. C. S. Lewis (1898-1963) totesi: "Emme voi kilpailla yksinkertaisuudessa ihmisten kanssa, jotka keksivät uskontoja."
Kristinusko haastaa meidät uskomaan. Se haastaa meidät seuraamaan Kristusta, olemaan Hänen opetuslapsiaan.
Ihmisen on vaikea hyväksyä se, että hän ei voi tehdä mitään ansaitakseen Jumalan hyväksyntää. Jumala on jo tehnyt kaiken puolestamme. Riippuessaan ristillä Jeesus sanoi: "Se on täytetty" (Joh. 19:30). Kuolemallaan Kristus avasi meille tien Jumalan luokse. Meidän tehtävämme on ottaa vastaa se, minkä Hän on tehnyt. Me emme voi lisätä mitään Jumalan armoon.
Mutta armon vastaanottaminen on vasta alku. Apostoli Paavali kirjoitti Titukselle: "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä." (Tit. 2:11-13).
Raamattu ei kuvaa kristityn elämää helpoksi. Jeesus käytti ilmaisuja ahdas portti ja kapea tie. John Bunyon kuvasi kristityn vaellusta jatkuvaksi taisteluksi. Paavali käytti kuvaa voittoon tähtäävästä juoksijasta: "Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!" (1. Kor. 9:24)
Joel Kontinen
Dietrich Bonhoeffer (1906-1945) oli saksalainen teologi, jonka natsit teloittivat toisen maailmansodan lopussa. Kirjassaan Kutsu seuraamiseen hän varoitti halvasta armosta: "Halpa armo on meidän omaa armoamme itseämme kohtaan - - anteeksiantamisen saarna ilman katumusta, kaste ilman seurakuntakuria - - armoa ilman Kristuksen seuraamista."
Armo on kristinuskon keskeisimpiä käsitteitä. Armo erottaa kristinuskon useimmista muista uskonnoista. Kaikissa kulttuureissa on jonkinlainen käsitys tuonpuoleisesta. Monissa uskonnoissa ihmisen tulee tehdä jotain ansaitakseen Korkeimman Olennon hyväksyntä ja pääsemään tuonpuoleiseen. Uhrit ja rituaalit kuuluvat oleellisesti ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin.
Kristinusko on toisaalta hyvin yksinkertaista ja toisaalta äärimmäisen vaikeaa. C. S. Lewis (1898-1963) totesi: "Emme voi kilpailla yksinkertaisuudessa ihmisten kanssa, jotka keksivät uskontoja."
Kristinusko haastaa meidät uskomaan. Se haastaa meidät seuraamaan Kristusta, olemaan Hänen opetuslapsiaan.
Ihmisen on vaikea hyväksyä se, että hän ei voi tehdä mitään ansaitakseen Jumalan hyväksyntää. Jumala on jo tehnyt kaiken puolestamme. Riippuessaan ristillä Jeesus sanoi: "Se on täytetty" (Joh. 19:30). Kuolemallaan Kristus avasi meille tien Jumalan luokse. Meidän tehtävämme on ottaa vastaa se, minkä Hän on tehnyt. Me emme voi lisätä mitään Jumalan armoon.
Mutta armon vastaanottaminen on vasta alku. Apostoli Paavali kirjoitti Titukselle: "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä." (Tit. 2:11-13).
Raamattu ei kuvaa kristityn elämää helpoksi. Jeesus käytti ilmaisuja ahdas portti ja kapea tie. John Bunyon kuvasi kristityn vaellusta jatkuvaksi taisteluksi. Paavali käytti kuvaa voittoon tähtäävästä juoksijasta: "Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!" (1. Kor. 9:24)
Aslan ei ole kesy leijona
Tämä leijona ei ole peräisin Narniasta vaan Masai Maran luonnonpuistosta. Swissfrog, CC BY 3.0.
Joel Kontinen
C. S. Lewis kertoo Narnia-kirjoissa Aslan-nimisestä leijonasta. Aslan kuvaa Jeesusta Kristusta, josta Raamatussa käytetään myös nimeä Juudan heimon leijona (Ilm. 5:5). Narnian Aslan ei ole kesy leijona.
Maallistuneessa yhteiskunnassaame erehdymme herkästi kuvittelemaan, että Jeesus on mukava ja kesy. Muistamme vuorisaarnan ja kehotuksen kääntää toinen poski. Saatamme muistaa, mitä Apostolien teoissa (8:32) kerrotaan Hänestä: "Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut."
Mutta samalla unohdamme, että sama Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja ajoi kyyhkysen myyjät temppelistä ruoskalla. Jeesuskaan ei ole kesy leijona. Vaikka Hän onkin lasten paras ystävä, niin kuin sanotaan, Hän on myös El Shaddai, kaikkivaltias Jumala, joka on antanut meille lakinsa. Se, mikä Raamatun mukaan on väärin ja syntiä on sitä siitä huolimatta, mitä ihmiset sanovat.
Jeesus kutsui seuraajansa myös varjelemaan maailmaa moraalisesti. Vuorisaarnassa Hän sanoi:
"Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa" ." (Matt. 5:13-16).
Joel Kontinen
C. S. Lewis kertoo Narnia-kirjoissa Aslan-nimisestä leijonasta. Aslan kuvaa Jeesusta Kristusta, josta Raamatussa käytetään myös nimeä Juudan heimon leijona (Ilm. 5:5). Narnian Aslan ei ole kesy leijona.
Maallistuneessa yhteiskunnassaame erehdymme herkästi kuvittelemaan, että Jeesus on mukava ja kesy. Muistamme vuorisaarnan ja kehotuksen kääntää toinen poski. Saatamme muistaa, mitä Apostolien teoissa (8:32) kerrotaan Hänestä: "Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut."
Mutta samalla unohdamme, että sama Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja ajoi kyyhkysen myyjät temppelistä ruoskalla. Jeesuskaan ei ole kesy leijona. Vaikka Hän onkin lasten paras ystävä, niin kuin sanotaan, Hän on myös El Shaddai, kaikkivaltias Jumala, joka on antanut meille lakinsa. Se, mikä Raamatun mukaan on väärin ja syntiä on sitä siitä huolimatta, mitä ihmiset sanovat.
Jeesus kutsui seuraajansa myös varjelemaan maailmaa moraalisesti. Vuorisaarnassa Hän sanoi:
"Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa" ." (Matt. 5:13-16).
Evoluutio on uskon asia
Anaksimandros oli evoluution tunnetuimpia uranuurtajia 2 200 vuotta ennen Darwinia. Kuva: Public domain.
Joel Kontinen
Professori Petter Portin kirjoitti Aamulehdessä 7.1. 2002 evoluutiosta, jota hän luonnehti tiedon eikä uskon asiaksi. Kirjoitus synnytti vilkkaan keskustelun. Ohessa vastineeni, jonka Aamulehti julkaisi 13. 1. 2002. Olen päivittänyt tekstiä aavistuksen verran.
Evoluution juuret eivät ole tieteessä vaan antiikin Kreikan filosofiassa. Anaksimandros (610-546 eKr.) opetti, että ensimmäiset oliot syntyivät vedestä ja että myöhemmin ilmaantui kehittyneempiä lajeja. Heraikleitos (540-480 eKr.) puolestaan väitti, että luonto on jatkuvassa muutoksen tilassa.
Charles Darwin laati teoriansa 1850-luvulla huomattuaan, että Galapagossaarilla kunkin saaren eläimet erosivat muiden saarten eläimistä.
1800-luku oli teollisen vallankumouksen ja suhteellisen rauhallisuuden vuoksi huikeaa kehitysoptimismin aikaa, jolloin kaiken oletettiin kehittyvän yhä paremmaksi.
Darvinismi levisi luonnontieteistä mm. kielitieteeseen ja uskontotieteeseen. Kielten oletettiin kehittyneen yksinkertaisista monimutkaisempiin ja uskontojen polyteismistä eli monien jumalien palvomisesta monoteismiksi eli yhden Jumalan palvomiseksi. Kenttätutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet vakuuttavasti, että kehitys on ollut juuri päinvastainen. Primitiivisiä kieliä ei ole olemassakaan, ja monesti uskonto on alun monoteismin jälkeen rappeutunut polyteismiksi.
Evoluution ns. todisteet tuskin kelpaisivat yhdessäkään puolueettomassa tuomioistuimessa. Fossiilit eivät todista, että lajit olisivat muuttuneet toisiksi. Lajien sisällä on toki havaittu muutoksia. Koira ei silti ole koskaan muuttunut esimerkiksi kissaksi tai joutseneksi. Toiset koirat ovat isoja, toiset pieniä. Jotkin ovat tuuheakarvaisia ja jotkin lyhytkarvaisia. Ne ovat silti edelleenkin koiria. Fossiilit ovat pikemminkin osoitus siitä, että jotkin lajit ovat aikojen kuluessa kuolleet sukupuuttoon.
Evolutionistit olettavat, että lajit ovat aikojen saatossa kehittyneet yhä mutkikkaammiksi. Toisinaan geologiset kerrostumat ovat kuitenkin evoluution kannalta väärässä järjestyksessä. Osa kaikkein alkeellisimmista eliöistä elää vielä meidän aikanamme. Tällaisia ovat esimerkiksi arkkibakteerit. Osa aiemmin sukupuuttoon kuvitelluista lajeista, mm. varsieväkala Latimeria chalumnae, elää edelleenkin.
Evoluutioon perustuva maailmankatsomus ei pysty selittämään elämän alkuperää. Tästä huolimatta luonnosta tehdään kaikkivoipa. Kaiken oletetaan olevan mahdollista, kun riittäväsi aikaa kuluu. Mutta jo yksi solu on niin mutkikas, ettei aika riitä sen sattumanvaraiseen valmistamiseen.
Sir Fred Hoylen mukaan todennäköisyys, että ensimmäinen elävä solu syntyi itsestään, on 1 mahdollisuus 10 potenssiin 40 000:sta (eli kymmenen jälkeen on 40 000 nollaa; vertailun vuoksi voidaan laskea todennäköisyys, että joku saa veikkauksessa 13 oikein: se on yksi mahdollisuus 1 594 323:sta eli miltei äärettömästi helpompi.) Hoyle on laskenut, että vaaditaan liki 300 kertaa maapallon oletettu ikä (4,6 miljardia vuotta), jotta ihmisen yhden solun aminohapot olisivat sattumalta voineet asettua oikeaan järjestykseen. Monet seikat viittaavat sitä paitsi siihen, ettei aurinkokunta tai edes maapallo voi olla niin vanha.
Usko evoluutioon on tuottanut lukuisia huijauksia. Kuuluisimpia niistä lienevät Piltdownin ihminen, jonka evolutionistit tunnustivat väärennökseksi vasta 41 vuotta sen "löytymisen" jälkeen, ja vuonna 2001 väärennökseksi paljastunut Archaeoraptor, jota National Geographic mainosti dinosauruksen ja linnun välimuodoksi lokakuussa 1999.
Rakenteen samankaltaisuus ei ole todiste evoluutiosta. Evoluution anatomiset todisteet osoittavat pikemminkin, että eri lajeilla on ollut sama suunnittelija. Sama pätee myös geneettisen rakenteen samankaltaisuuteen. Harva meistä väittäisi, ettei jotain auto-, lentokone- tai vaikkapa tietokonemallia olisi suunniteltu erikseen. Ne eivät yleensä kehity itsekseen edes miljoonassa vuodessa. Sokea sattuma olisi varmaankin tehnyt huomattavasti villimpiä kokeiluja eläinkunnassa. Mutta luonnonvalinta olisi karsinut tällaiset sooloilut.
Joel Kontinen
Professori Petter Portin kirjoitti Aamulehdessä 7.1. 2002 evoluutiosta, jota hän luonnehti tiedon eikä uskon asiaksi. Kirjoitus synnytti vilkkaan keskustelun. Ohessa vastineeni, jonka Aamulehti julkaisi 13. 1. 2002. Olen päivittänyt tekstiä aavistuksen verran.
Evoluution juuret eivät ole tieteessä vaan antiikin Kreikan filosofiassa. Anaksimandros (610-546 eKr.) opetti, että ensimmäiset oliot syntyivät vedestä ja että myöhemmin ilmaantui kehittyneempiä lajeja. Heraikleitos (540-480 eKr.) puolestaan väitti, että luonto on jatkuvassa muutoksen tilassa.
Charles Darwin laati teoriansa 1850-luvulla huomattuaan, että Galapagossaarilla kunkin saaren eläimet erosivat muiden saarten eläimistä.
1800-luku oli teollisen vallankumouksen ja suhteellisen rauhallisuuden vuoksi huikeaa kehitysoptimismin aikaa, jolloin kaiken oletettiin kehittyvän yhä paremmaksi.
Darvinismi levisi luonnontieteistä mm. kielitieteeseen ja uskontotieteeseen. Kielten oletettiin kehittyneen yksinkertaisista monimutkaisempiin ja uskontojen polyteismistä eli monien jumalien palvomisesta monoteismiksi eli yhden Jumalan palvomiseksi. Kenttätutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet vakuuttavasti, että kehitys on ollut juuri päinvastainen. Primitiivisiä kieliä ei ole olemassakaan, ja monesti uskonto on alun monoteismin jälkeen rappeutunut polyteismiksi.
Evoluution ns. todisteet tuskin kelpaisivat yhdessäkään puolueettomassa tuomioistuimessa. Fossiilit eivät todista, että lajit olisivat muuttuneet toisiksi. Lajien sisällä on toki havaittu muutoksia. Koira ei silti ole koskaan muuttunut esimerkiksi kissaksi tai joutseneksi. Toiset koirat ovat isoja, toiset pieniä. Jotkin ovat tuuheakarvaisia ja jotkin lyhytkarvaisia. Ne ovat silti edelleenkin koiria. Fossiilit ovat pikemminkin osoitus siitä, että jotkin lajit ovat aikojen kuluessa kuolleet sukupuuttoon.
Evolutionistit olettavat, että lajit ovat aikojen saatossa kehittyneet yhä mutkikkaammiksi. Toisinaan geologiset kerrostumat ovat kuitenkin evoluution kannalta väärässä järjestyksessä. Osa kaikkein alkeellisimmista eliöistä elää vielä meidän aikanamme. Tällaisia ovat esimerkiksi arkkibakteerit. Osa aiemmin sukupuuttoon kuvitelluista lajeista, mm. varsieväkala Latimeria chalumnae, elää edelleenkin.
Evoluutioon perustuva maailmankatsomus ei pysty selittämään elämän alkuperää. Tästä huolimatta luonnosta tehdään kaikkivoipa. Kaiken oletetaan olevan mahdollista, kun riittäväsi aikaa kuluu. Mutta jo yksi solu on niin mutkikas, ettei aika riitä sen sattumanvaraiseen valmistamiseen.
Sir Fred Hoylen mukaan todennäköisyys, että ensimmäinen elävä solu syntyi itsestään, on 1 mahdollisuus 10 potenssiin 40 000:sta (eli kymmenen jälkeen on 40 000 nollaa; vertailun vuoksi voidaan laskea todennäköisyys, että joku saa veikkauksessa 13 oikein: se on yksi mahdollisuus 1 594 323:sta eli miltei äärettömästi helpompi.) Hoyle on laskenut, että vaaditaan liki 300 kertaa maapallon oletettu ikä (4,6 miljardia vuotta), jotta ihmisen yhden solun aminohapot olisivat sattumalta voineet asettua oikeaan järjestykseen. Monet seikat viittaavat sitä paitsi siihen, ettei aurinkokunta tai edes maapallo voi olla niin vanha.
Usko evoluutioon on tuottanut lukuisia huijauksia. Kuuluisimpia niistä lienevät Piltdownin ihminen, jonka evolutionistit tunnustivat väärennökseksi vasta 41 vuotta sen "löytymisen" jälkeen, ja vuonna 2001 väärennökseksi paljastunut Archaeoraptor, jota National Geographic mainosti dinosauruksen ja linnun välimuodoksi lokakuussa 1999.
Rakenteen samankaltaisuus ei ole todiste evoluutiosta. Evoluution anatomiset todisteet osoittavat pikemminkin, että eri lajeilla on ollut sama suunnittelija. Sama pätee myös geneettisen rakenteen samankaltaisuuteen. Harva meistä väittäisi, ettei jotain auto-, lentokone- tai vaikkapa tietokonemallia olisi suunniteltu erikseen. Ne eivät yleensä kehity itsekseen edes miljoonassa vuodessa. Sokea sattuma olisi varmaankin tehnyt huomattavasti villimpiä kokeiluja eläinkunnassa. Mutta luonnonvalinta olisi karsinut tällaiset sooloilut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)